Ant-Man and the Wasp on piristävän heikko esitys; ehdin jo pelätä, etten osaa kritisoida 4+ tähden Marvel-loistoa kuin mainitsemalla näkemyserot. Tarinan selkäranka on lähes ehyt, mutta kierossa, ja ympärillä on enemmän läskiä kuin lihaksia.

Kutistuvat supersankarit tahtovat noutaa kaverin, joka on jumittunut atomien väliin 30 vuotta sitten. Alkuperäinen Ant-Man selittää, että vaimon pelastaminen alkoi nyt sattumalta kiinnostaa. Tarinassa voisi olla suuria tunteita, mutta vain minimivaatimukset täytetään. Samaistumisteknisistä syistä atomien välisessä hippimaassa vieraillaan niin pikaisesti, ettei puheeksi tule edes se, miten siellä voi pärjätä. Tarina venyy yli puoleen tuntiin vain koska konnatkin tahtovat käyttää sankarien laboratoriota: se voidaan kutistaa ja sen jahtaamisesta leffa oikeasti kertoo.

Sanalliset vanhat vitsit - kuten siansaksascifin pehmentäminen sarkasmilla ja pikkumaisuus tositilanteissa - ovat luvattoman heikosti ajoitettuja. Salissa riitti väkeä, mutta kuivanut puska pyöri oikealta vasemmalle, kun joku höhötti yksinään yläviistossa. Erään konnan juttu on totuusseerumi, jota ei saa kutsua totuusseerumiksi. Tuo oli vitsi! Toisto tuo tuollaiseen suunnitelmallisuutta, joten teos pysyy löysimpien improvisointikomedioiden yläpuolella.

Kutistuminen ja kasvaminen on hauskaa, ja vaikka jekut on nähty mainoksissa, asiayhteydet korostavat koomisuutta. Marvel tietoisesti keventää mahtipontisen Infinity Warin jälkeen, mutta miksei firma samalla vaivalla haasta Yes Manin ja Valehtelija, valehtelijan kaltaisia komedioita? Tykkäisin, jos Ant-Man koettaisi selvitä arjesta kutistusvoiman temppuillessa, ja romanttinen komedia kirjoittaisi itse itsensä, jos 180-senttinen mies haaveilisi 2-metrisestä naisesta, mutta oppisi välittämään 170-senttisestä typykästä, jonka mielestä hänellä on liian pieni, ellei hän veny 3-metriseksi. Tämä leffa on kirjoittamalla kirjoitettu. Asioiden läpi liukuva Ghost on melko pätevä roisto, mutta hänen tragediansa sitominen sankareiden tavoitteisiin ei mene läpi. Muut konnat taidettiin keksiä vasta, kun San Franciscon mäkiä hyödyntävään takaa-ajoon tarvittiin väkeä.

Nuori (38) Wasp on kova suorittaja, jonka rytmin Ghost rikkoo. Nuori (49) Ant-Man on hieman persoonallisempi puvun temppuillessa. Hän on ajautunut ongelmiin Iron Manin ja Captain American möykän vuoksi, ja se on asiallinen koukku, ettei hän voi jatkaa anarkistisella tiellä, jos hän aikoo olla isä tyttärelleen. Isä-tytär-teema ei laajene, vaikka Wasp on alkuperäisen Ant-Manin sukua - mm. koska tavallista kamalamman Michael Peñan pitää ehtiä huutaa sankarin turhana kaverina. Kevennyksen viran omii Randall Park, joka on aidosti huvittava kilttinä ja hömelönä FBI-agenttina, joka yrittää valvoa Ant-Mania.

On kankeita kohtauksia, joiden olemassaolo perustellaan myöhemmin. Toisinaan yliajalle jatketaan vitsien vuoksi. Amatöörimäisimmillään leffa on yrittäessään editoida kliseen, jossa roisto selittelee. Kuvittele James Bondin suorittavan tehtävää. Onko tuo Kultasor-... pim, Bond on sidottu ja Kultasormi selittelee. Nyt Kultasormi tahtoo Bondin kuolevan, mutta Bondilla on salainen as-... pim, Bond on tukikohdassaan miettimässä jatkoa. Nukahtelinko?

Ei tämä kaamea ole, mutta veikkasin tämän olevan puolisen tuntia edeltäjäänsä pidempi, vaikka eroa on minuutti.