Audio Wunderbaum on musiikillinen automatka halki nykypäivän Suomen. Näin väittää Aholan taustajoukot ja väite osuu hedelmälliseen maahan. Don Huonot-Aholan neljäs soololevy ei häpeile tuijottaa vanhoihin Donkkariaikoihin. Albumi on Aholan soolouran hallituin ja tasapainoisin esitys. Hitiltä tuoksuvaa materiaalia on joka toinen viisu ja kevyempi poppirokki hyväilee korvaa. Ahola kulkee tietyllä tavalla lähemmäs Alangon veljeksiä, Ismon popimpi linja on lähellä ja Neljä Ruusua-osastolle on varmaan markkinoilla tilausta. Soundiosastoa on hiottu kelloa säästämättä ja sanoituksissa on sopivasti arkipäivän realismia ja poutapilviä. Toisessa vaakakupissa painaa osaltaan kovin tutunoloinen ulkoluku, Kalle Ahola kierrättää itsensä moneen kertaan.

Pentti Saarikosken tekstiin perustuva Korppi on varma valinta, kuten myös perään kuultava Suomineito. Riskejä ei oteta mutta liimapinnassa ei ole säästelty. Pervo saa säätämään autostereoihin lisää poweria. Joki onnistuu tekemään hittitemput, Kaksi Kaupunkia on niin Ruusuja että huh - "Koyhän miehen Dave Gahan". Nämä Päivät Ovat Meitä Varten voisi olla vanhemmalta Don Huonot-kiekolta. Teräskaupunki on utuinen ja helisevä. Laura Närhen vierailu Pysäytä Kellot-biisissa nostaa viisun lähiavaruuteen ja tarjoaa albumin pehmeämpää poskea. Esirippu on pehmeän savuinen, sininen ja pirun cool.

Audio Wunderbaum ei räjäytä autostereoita liekkeihin. Paremminkin levy sopii rennoksi illanviettolevyksi niin kaksin kuin ryhmässä. Hyvää tuulta ja kevyttä mieltä. Kalle Chydeniuksen tuotantojälki on pehmeän pyöreää ja makeaa. Aivan hattaraksi albumi ei vajoa mutta kovin makeasta ja kaloripitoisesta tuotteesta on kyse. Aikuiseen makuun on ehkä liian rohkeä väite mutta ei täysin tuulesta napattu. Varman päälle pelattua, vanhanaikaisella maaliin.