Ninja Battoman! Liukas sähellys alkaa, kun Gorilla Groddin koe sinkoaa koko köörin muinaiseen Japaniin. Batman saapuu viimeisenä hämmentyäkseen, kun Jokeri, Kaksinaama ja kumppanit ovat jo vakiinnuttaneet asemansa lordeina, jotka komentavat armeijoita ja jättiläisrobotteja. Kaiken sci-fin perustelee apinan nerous, tai käytännössä: elokuva ei päätä, sijoittuako hömppämenneisyyteen vai -tulevaisuuteen. Traileri kohahdutti ja pidemmälle mennään. Äkkiseltään muistamani animet sijoittavat puhtaan hulluuden vaikkapa unimaailmaan, kun Batman Ninja taas säilyttää valikoiman siteitä Batmanin normipäivään ja silti rikkoo todellisuuden lait ikään kuin kaikki olisi Variksenpölyttimen aiheuttamaa harhaa.

Leffa on hauska pari tuoreelle Isle of Dogsille, joka myös sotkee japanilaisuutta jenkkimäisyyteen; pierevissä aivoissa nämä kirpeät silmäkarkit saattavat luoda yhteisen ilmavaivan. Amerikkalainen Isle of Dogs nostaa hattua japanilaisille, mutta rinnastaa heidät natseihin. Japanilainen Batman Ninja "ei kerro, mitä Batman ajattelee Japanista, vaan mitä Japani ajattelee Batmanista". Japani funtsii: syö Batman kusoa, nyt telakoituvia mechoja! Isle of Dogs ei voi olla rasistisin hyökkäys sitten Tahdon riemuvoiton päivien, sillä tiimiin kuului japanilaisia, eikä Batman Ninja ole yksin Japanin synti, sillä länsimarkkinoille leikattu versio on amerikkalaisten kirjoittajien tulkinta yksityiskohdista, joita japanilaiset lähettivät animoidessaan ilman käsikirjoitusta. Ilmapalloryntäät ja -pyllyt ovat japanilaisten ansio, mutta repliikki "ja nyt tyttöjen välistä toimintaa" lienee samaa amerikkalaista huumoria kuin Dogsin kiimasta keskustelu narttujen vilahtaessa. Pärisevät taiteilijat lätäkön molemmin puolin ovat aikuisia - henkilötodistusten mukaan.

Kukaan vain Yön ritarista tykkäävä ei harkitse näitä fanituotteita, eihän? Tämä on epäelokuva, ilotulitus. "Batman" on yhä vahvemmin lupa ajatella konseptit uusiksi, eikä muuta: ainoa tarina on kulissientakainen, eli se, kuka saa tulkita ja miten. Lordi Jokerin aseman merkitys hautautuu robottipelleilyyn, mutta versioiden ystävälle tuo fyysisestikin kieroutunut, kabukiteatterista karannut demonisamurai on taidetta. Kehun lähinnä villiä liike-energiaa: kun Jokeri jankuttaa, ettei partiopoikien kannata tehdä pahisten putoamisista benji-hyppyjä, kyse ei ole teemojen vahvistumisesta, vaan kliseen mainitsemisesta. Batman on kehittyvinään ninjaklaanin johtajaksi. Jos Jokerin diktatuuria oikeasti käsiteltäisiin, Batmanilla olisi syy kehittyä ja kapinoida vaikka japanilaiseen veri-suihkuaa-puutarhaletkusta-tyyliin (verisiä Bat-tarinoita on nähty), mutta otetut riskit eivät ole kummempia kuin Lego Batmanissa. Spedeily vain on tyylikkäämpää.

Opin haastattelusta uutta. Animen heikkous on kasvoanimaatio, koska dialogi ja joskus tarinakin keksitään vasta kun kasvot on animoitu. Piirrostyyliä imitoiva tietokoneanimaatio ei hukkaa mitään, vaan tekee hahmoista yhtä loisteliaan yksityiskohtaisia kuin taustat tapaavat animessa olla. Useimmilta hahmoilta ei tule odottaa kuin vilahdusta, mutta vilahdukset voisi tuotteistaa figuureiksi ja - vaikka aikuisten - vappupalloiksi. Sellaiset yksityiskohdat kuin jokerinaamioita käyttävät samurait ovat sen verran hyvää kuvakerrontaa, että Batman vaikuttaa tyhmältä jäädessään katsojan järkeä sekunnin jälkeen. Piirretyt ja maalatut elementit kuten mystinen suvantovaihe korostavat teoksen arvoa kuvataiteena.

Muistan tarkkaan ensimmäisen Elseworlds-sarjakuvani (Batman vastaan Dracula) ja heikosti muut, vaikka omistaisin kopion (Batman ehkä löi Alienia). Ninja Battomanilla on saumaa jäädä pyörimään alitajuntaan eeppisenä diashow'na, jota säestävät trailerista tutut kiihkonuotit. Pikkupennuille väsätään Spider-Man-autoja ja -loma-asuntoja alkuperäisistä ideoista piittaamatta ja vastaavasti minä nautin naama virneessä joskus vastustamastani robottidorkailusta, kun se maustoi ennalta hyväksyttyä soopaa. Toive laatuleffasta, jossa Batman on muuta kuin ikiliikkuja luupissa ja pohjimmiltaan vitsi, taisi kuolla Heath Ledgerin mukana.