Isot liskot ja robotit painivat korttelit tomuksi. Ellet arvaa, mistä kertoo jatko-osa, laita äitienpäiväkortti eiliselle teerelle: robotit mätkivät nyt robotteja (kapina!) ja isompaa hirviötä. Juoni vertautuu myönteisesti viime vuoden toiseksi huonoimpaan elokuvaan Transformers: Viimeiseen ritariin sekä suurpiirteisellä että intiimillä tasolla. Se perustellaan, miksi loppuvastus on isompi. Sankarien matka on romuluinen ja tylsä, mutta satunnaisen sönkötyksen sijaan jou-män ja tuhotun maailman raunioissa pärjäilevä tyttönero liittyvät heti robottipilottikouluun, eikä kumpikaan ole Mark Wahlberg, tai teini Michael Bayn märkäpaitakilpailussa.

Pacific Rim: Kapina oli ykkösvalintani, kun eräs toinen näytös peruuntui, ja olin katsonut puoli päivää Salaisia kansioita luullen, että kausi on valmis, ja todennut, että Luolamies on dubattu suomeksi, ja ärissyt ääneen "jotakin nyt saatana". Yllätyin myönteisesti. Pidän ähkivistä ja mätkivistä he-maneista ja vaikeasti operoitavista sotakoneista. En pidä painottomista tanssivista taloista, jotka reagoivat kuin ihmiset "haavoittuessaan", mutta unohdin sen toisinaan Kapinan aikana. Huipennus on niin mahtipontinen ja typerä kuin toivoa kehtaa ja sitten vielä typerämpi, eli hauska. Uskon ykkösen tason ylittyvän toiminnan osalta. Fysiikan lait rikotaan jälleen etäännyttävästi – robotit vaikuttavat ihmisiltä puvuissa, jos eri tavalla, kuin entisajan puku-ukot -, mutta jalankulkijoiden näkökulmaa painotetaan riittävästi, eikä jättifantasian perusidea unohdu.

John Boyega selittelee montaasissa ja ilmoittaa olevansa ryökäle, toisin kuin oli hänen sankarifaijansa Idris Elba. Vaikka tarina on tujakan autistinen, selittely rajaa kohdeyleisön heti tyhmiin autisteihin: katsojaan ei luoteta. Useimmat hahmot vaihtava jatko-osa voisi simppelisti sukeltaa suurkaupungin raunioihin ja aloitella pienellä samaistuttavalla draamalla. Raunioissa lepäävä megaluuranko voisi olla kylmiä väreitä tavoitteleva paljastus uudelle hahmolle ja käypä tilaisuus lyödä pöytään selvennyksiä - joita se montaasi hieroo naamaasi heti, jottet räpeltäisi kännykkää.

Kun John-poika ja tyttönero, johon hän kompastuu, pääsevät kadulta, on yhä helpompi nähdä virheet reseptin seuraamisessa. Edellisestä sodasta on 10 vuotta. Usein nuorten koulutus on pääasia, jotta tutustumme "yllättäviin viimeisiin toivoihin". Tämän tarinan opiskelijat lähinnä nahistelevat. John osaa jo hommat, joten hän naljailee pilottiparinsa eli Clint Eastwoodin cgi-kloonilta näyttävän Scott Eastwoodin kanssa. John ei tee mitään erikoista, muttei myöskään vaikuta Star Wars -hahmoltaan, joten on hän näyttelijä. Idea, jossa robotteja ohjataan kahdella mielellä, sallii pilottien sukeltaa toistensa päiden sisälle. Ideassa on suunnattomasti potentiaalia, jota ei hyödynnetä, mutta Johnin ja kumppanien suoritukset sallivat muistaa potentiaalin, joten kiva? Jatko-osalla ei ole kykyä masentaa pinnallisuudella edeltäjänsä tavoin.

Ykkönen menestyi Kiinassa ja sarja on tyylillisesti lähellä kiinalaista jytkyroskaa. Shi-shi-shu-shu-kiinalaiset selittävät juonta vakavalla naamalla, mutta eivät rekisteröidy hahmoina. Koomiset tiedemiehet kiikkuvat huvittavuuden ja sietämättömyyden rajalla perin aasialaisesti: Charlie Day tekee kammottavan huh-hah-hei-suorituksen ja Burn Gorman vaikuttaa (kuten yleensäkin) siltä, kuin ihmisen iho tuottaisi Illuminatin liskomiehelle suunnatonta tuskaa. Poukkoilu on pitkästyttävää, mutta ei kasvavissa määrin, sillä useimmilla paloilla on jokin merkitys vähitellen hahmottuvassa kokonaisuudessa. Toisaalta löysimpiä juttuja on hankala edes huomioida. John ja Clint tykkäävät samasta naisesta? En muistanut leffankaan aikana, kuka eukko on ja miksi, ja tuskin muisti leffakaan.

Ainahan minä nämä katson, mutta olin vakavissani kiinnostuneempi lipputulouutisista kuin elokuvasta, joten trauman ykkönen jätti. John-boy kuulemma sijoitti tähän Star Wars -rahojaan tuottajana ja olen nyt huolissani hänen puolestaan, joten jotakin tämä teki oikein. Tai ehkä Viimeinen ritari ja Tuhon aikakausi runnoivat tason niin alas, että jo selkeys ja alle kahden tunnin kesto ilahduttavat.