"Seksi ei ole perverssiä, jos sinä et ole perverssi. Voit tehdä mitä tahansa haluat, kunhan teet sen kauneimmalla tavalla." - Guillermo del Toro

Huomauta kauneuden olevan katsojan silmässä ("beauty is in the eye of the beholder"), niin del Toro takuulla myöntää jakavansa monia käsityksiä Dungeons & Dragonsin örkkipallon The Beholderin kanssa. Hyvä uutinen on se, että del Toro on perverssi, mutta huonompana hommana hän ei edelleenkään saa potentiaalia ulos. Mustan laguunin hirviö oli runollisin asia, jonka del Toro lapsena näki. Fisu ahdisteli naisia. Del Toro tahtoi sen onnistuvan (kauniisti). Hän tahtoi ohjata uuden version, mutta päätyi ohjaamaan Hellboyt, joissa esiintyy laguunimainen kalamies. Jatko-osassa kala sai romanttisen sivujuonen ja lauloi haikeasti Barry Manilowia. Pervo vaihtaa maailmankatsomusta tumputettuaan, mutta saatat olla perverssi, jos jämähdät fantasiaan, kunnes saat 13 Oscar-ehdokkuutta.

The Shape of Water kertoo siivoojasta, joka rakastuu laboratorioon vangittuun silakkaan. Del Toron mukaan siivooja ei ole Disney-prinsessa, mitä hän nimenomaan on, joskin muun muassa Bellessä on enemmän syvyyttä, sillä hän tarvitsi aikaa totutella hirviöön. Räpäytä silmiä ja siivooja ja silakka opettelevat jo viittomakielen alkeita. Sally Hawkins ja hirviö ovat sympaattisia ja oletin del Toron kiirehtivän vain, koska kerrottavaa on paljon. Paskan marjat. Käsikirjoitus ei ole pettymys: se on kamala.

Disney-ydintä ympäröi 45 minuuttia tyhjäkäyntiä. Sivuhahmo tukee romanssia vihjatessaan, ettei hän ole elänyt täysillä, mutta monta kohtausta hänen päivätyönsä tarvitsee? Kalamiehen vartija on psykopaatti, mitä jatko-opinnot hänestä eivät muuta. Miksi konna on käytännössä päähenkilö? Tahdoin silakan ehtivän reagoida yhtä moneen asiaan kuin E.T. ja Saksikäsi-Edward. Del Toron Pan's Labyrinth teki psykosta Francon ajan fasismin ruumiillistuman ja fasismia paettiin satuun. Sitä en tiedä, miksi teemana on nyt kylmä sota. Et ymmärrä höpinääni, jos nautit sivujuonesta, joka väittää kaikkien salaisuuksien kiinnostavan kylmän sodan osapuolia, mutta minä en ymmärrä, miten luonnostellusta kliseestä voi nauttia, jos se ei tue päähenkilön matkaa. Sitä luulisi, että kommunismin pelon vallitessa siivooja joutuu heti kuulusteluun, kun hän vahingossa näkee piilotellun kalamiehen. Juu ei: kalaa saa katsella, muiden tehdessä omaa juttuaan. Jos leffa lupaa Pentin panevan lammasta, ehkä sen on fiksua käsitellä myös EU:n maataloustukia, jotta kiinnostuneille jää tekosyy.

Se selitetään, että mykkä impi kokee hirviön hyväksyvän hänet, mutta teemaa ei syvennetä. Siivoojalla on jo kivoja kavereita, eikä hän etsi muuta seuraa. "Olen normaali, mutta joskus tekee mieli lammasta, kun ihmiset katsovat kieroon" on paskapuhetta. Del Toron mukaan hirviön kauneus on tarina. Ei: hirviötä hyväilevät silmät ovat tarina. Annan esimerkin. Pitkä poika möllöttää. Kun tyttö antaa ystävänpäiväkortin, poika sanoo: aha. Kun toinen poika käskee kokeilla hauista, poika sanoo: aha. Kun kypsä rouva kertoo rakastavansa pitkiä miehiä, poika sanoo: aha. Kun yli kaksimetrinen, nelikätinen hirviö Sheeva Mortal Kombatista kysyy, lähtisikö poika hänen kanssaan ulos, poika sanoo: "pimpeli pom pom, pimpeli pom pom! Olet meistä vahvempi, kanssasi en pelkää kaupungin pimeää! Ihmisjoukon kohdalla pidät kiinni lujempaa ja pelkoni katoaa!" Tarina.

Miksi naisia jahtaava hirviö on miesten fantasia? Eikö ole luontevampaa heille, että sonnin himo maksimoida geenipooli menee liian pitkälle? Pornosta kertova tv-sarja The Deuce esitti, että valkoisia naisia panevat mustat miehet ovat myyvempi aihe kuin mustat naiset, koska valkoisten naisten estoihin turhautuneet valkoiset miehet tahtovat nähdä heidät estottomina. "Jos toi kelpaa, mäkin voin saada naista mielikuvituksessani!" Istuin vuoden mytyssä kirjoittaakseni Sheevasta romaanin ja pidän tuota surullisena.

Toivoisin del Toron selittävän tarinalla, miksi hirviöt ovat "hänen uskontonsa". Hirviöt sorrettujen symbolina ei tyydytä selityksenä, sillä del Toro pelaa LGBT-, rasismi- ja sovinismikorttinsa tökeröimmillään siten, että homofoobikoksi paljastuva hahmo ryhtyy heti ahdistelemaan afroamerikkalaisia, koska hän edustaa nyt puhdasta pahuutta: en kuvailisi del Toroa tarkkanäköiseksi yhteiskuntakriitikoksi. Taitavan tunnelmoijan, yhä heikomman tarinankertojan The Crimson Peakista nautin suuresti lavasteiden vuoksi. Lyhyempänä myös Shape of Water olisi hurmaava tunnelmapala rikkaine tummine väreineen ja seksiä symboloivine vesipisaroineen. Ääni ja kuva toivat mieleeni Jean-Pierre Jeunetin (mm. Amélie), jonka leikkisyyden del Toro haastaa noin kerran huvittavan epäuskottavalla sähellyksellä.

Vuoden paras elokuva on siis Mustan laguunin hirviön fanipornoa, viikon toisen vaihtoehdon ollessa Twilight-fanipornotrilogian päätösosa Fifty Shades Freed. Oscar-ehdokkuudet tulevat siitä, että siivooja asuu elokuvateatterin yläkerrassa ja imitoi vanhoja elokuvia. Kaikki rummut soikoon.