Emojeista kertova elokuva on noin viimeinen elokuva, jonka haluan nähdä, joten nähtävä se oli. Inhoan sanaa "emoji": hymiö on hymiö. Inhoan hymiöitä: kun kyse on mielipiteistä, olen aina vakavissani, mutta en täysin vakavissani, joten kuvaselitys hukkaisi puolet sanomasta. Kestohymiöni eli profiilikuvani ei ole tae asenteesta, ironiasta, älystä, sukupuolesta tai hyvästä mausta, vaan lupaus perustason positiivisuudesta ennen urputusta. Tarjoan esimerkin siitä, kuinka kuvaselitys voi kätkeä sanoman vivahteet ja tehdä keskustelunavauksesta manifestin:


Emoji-elokuva sijoittuu puhelimeen. Opin muun muassa kuinka luuri hakkeroidaan: jos lataat merirosvojen kapakka -appin, vialliset hymiöt saattavat juonia siellä ja sammuttaa suojelevan tuliseinän imitoituaan sinua naamantunnistimelle. Toi on niin totta, nyyhkin, kun mielen sisään sijoittuva Inside Out esitteli pinkin elefantin. Emoji-elokuvan tekijät sen sijaan eivät ole eläessään kokeilleet tietotekniikkaa, kuulleet satuja tai eläneet. Loppuratkaisu on historiallisen surkea: sisäisen logiikan rippeetkin uhrataan, jotta tarina vääntyy näennäisen kliseiseen muotoon. Kliseet tapaavat olla kliseitä siksi, että ne toimivat. Tässä teoksessa jopa sanoma "ole itsesi" ontuu.

Koomikko T.J. Millerin hassu naama tukee hänen ylimielistä sarkasmiaan. Hän on tosielämän meh-emoji! Luonnollisesti hänet on palkattu ääntelemään meh-emojina, joka ei osaa olla meh. Emojimaassa ilme-emojit eivät saa ilmaista ylimääräisiä tunteita, mutta paskaemoji voi vetää rennosti. Tiesitkö, että emoji on kuva ja kuva voi esittää mitä vain? Bingo: vitsi on se, että millä tahansa saattaa olla jalat. Heh, nenä! Sankarin paras kaveri Hi-5 eli "Yläfemma" on käsi ja tasan ainoa syy mennä töihin ranteiden aukaisemisen sijasta, jos olit tämän Pac-Man-pastissin animaattori. Hi-V:n pikkurilli ja peukalo toimivat "olen varas Saudi-Arabiassa" -tyyppisinä raajoina ja muut sormet heiluvat tavallaan hiuksina. Toisinaan hän kuitenkin tekee käsimerkkejä kaikilla sormilla. Melkein hymyilin.

Liikuttavassa - tuo oli SARKASMIA ;) - kehyskertomuksessa poika yrittää lähettää tytölle hymiön, mutta puhelin onkin huollettava. Se siitä. Monissa tarinoissa ujon runosielun on rohkeasti lausuttava riiminsä rakkaalle. Ehkä emojit voivat olla runoutta junteille? Siinä on kelpo haaste käsikirjoittajille, joihin runosielut perustuvat - mutta ei sanoma voi olla se, että tarvitsemme tuntevia ja itsepäivittyviä appeja, jotta ontot juntit onnistuvat vahingossa lisääntymään. Eikö leffa voisi kertoa vaikkapa teinien sympaattisen nolosta tekstailusta, jonka emojit tulkitsevat erilailla eri puhelimissa? Se voisi tuntua tarinalta ihmisistä.

Se ei kerro luurin omistajasta mitään, kun Meh koettaa parantaa ilmeikkyytensä ja paeta tappajarobotteja kävelemällä appista toiseen. On pikseleitä, binäärikoodia ja älyluuriestetiikkaa, eikä mikään rekisteröidy aitona. Tanssipeli kännykässä kuulostaisi pimeältä, vaikkei se olisi leffan aihe. Peleihin sijoittuva Räyhä-Ralf torpedoi puolet perusideastaan jämähtämällä geneeriseen karkkimaahan: Emoji-elokuva viipyilee vastaavassa Candy Crushissa lähinnä kai siksi, että leffa varastaa Ralfilta myös juonenkäänteen, eikä mielikuvitus riitä asian salailuun.

Bittivirta on virta ja valas lentää, koska omistaja esitelmöi joskus valaista, tai jotakin. Olinko hereillä? Olenko hereillä? Kovasti näin etäännyttävä tekele väsytti. Isä ja äiti Mehin jaarittelut irrottivat kidastani junan pillin kaltaisia ääniä. Pitäisikö nauraa, kun hymiö kysyy kädeltä - Huom! Kädeltä! WINK WINK (_)_)::::D RUNK RUNK - "mitä teini muka haluaa salata vanhemmiltaan?" Kädellä on itsetietoinen ilme, koska vastaus on tietenkin... piraattipubin. (~_^)