Ei lehdistönäytöstä? Tapaus oli joko Autot 3 tai Transformers: Viimeinen ritari, kun pomppasin tanssimaan ja heiluttamaan keskisormea; molemmissa tapauksissa päätin, että tämän saastan nieleminen on nyt ohi! Ei se ole. Ostettuani neljä Autoa Disney Infinity -kokoelmaani ja Transformersin sukulaiselle, muistin tahtovani nähdä kaikki ökytörsäilyt. Jos kolmipäinen robottilohikäärme kompastuu keskiajan ritareihin, hetki on koettava, jotta voin jatkossa tuomita sen kliseeksi.

Ennen näitä haukuttiin komitean kirjoittamiksi. Nykyään komitea on elokuvauniversumin virallinen merkki. Transkomitean ideoita: transut keskiajalla, transut vastaan natsit, transut maailmanlopun jälkeen, naisille suunnatut transut... Hyvä, sanoi Michael Bay ja toteutti kaikki ideat, jotka eivät liittyneet toisiinsa, tai liity vieläkään. Hän filmasi myös puhelinkeskustelun Kuubassa, koska se on nykyään mahdollista. Edellinen osa päättyi fiktion historian surkeimman sankarin Rekka-auton ilmoitukseen, että hän ampuu itsensä avaruuteen selvittääkseen totuuden transuista. Nyt hän kelluu tähtien takana umpijäässä ja transseksuaaliseen Transylvaniaan rysähdettyään katoaa elokuvasta. Ja sitten? Leffa on yhä alussa. Lopputaistelun aktivoi taas maaginen megaesine, joten sankarit jahtaavat sitä. Perässä roikkuu taas joka osassa kuollut paha robotti, joka liittoutuu taas robotteja vastustavien viranomaisten kanssa.

Elokuva on dementoitunut kuumepainajainen. Otokset kestävät vain sekunteja ja kuvasuhde vaihtuu koko ajan. Järjetön, maaninen uni tavallaan menee läpi todellisuutena, mutta muistijäljet eivät tunnu aidoilta. Joskus elokuvat vaihtavat kuvasuhdetta korostaakseen 3D-efektejä tai episodien erilaisuutta, mutta Bay vain ränkkää. Oletan Bayn naputelleen pöytää tahtoen tehdä leikkauksia, leikkauksia ja päätöksiä, päätöksiä, muttei ajatella. Puolessa välissä koetin virittää telkkarini zoomaamaan muotoa muuttavat mustat palkit pois automaattisesti, kuten vanha tv:ni osasi tehdä, sillä tahdoin Mark Wahlbergin pään venyvän ja paukkuvan 3 sekunnin välein.

Morgan Freemanin arvovalta romahti, kun hän yritti selittää kolme surkeaa tarinaa 2014. Anthony Hopkins on vähällä nokittaa selittämällä muun muassa, että sarjan jo jättänyt Shia LaBeouf oli joku pirun legendojen valittu. Lelujen taustapahvien lukemisen jälkeen Bay torpedoi vakavuuden vaikkapa ulisevalla oopperarobotilla ja sitten selittely jatkuu. Mikään ei toimi. Kerran nauroin, koska joku kuoli ja siihen on helppo reagoida. Muun muassa uusin Megan Fox -klooni vain hämmensi. Seksismiä kommentoidaan, kun nainen esineellistetään: Wahlberg huutaa narisevaan sävyyn, että on se kumma, jos uuden tuttavuuden stripparimekosta ei saa vitsailla! Aito Fox on kuvaillut Bayta diktaattoriksi, joka yrittää outoilla, mutta on nolo. Wahlberg siis näyttelee eräänlaista Bayta? En tiedä, epäonnistuuko Bay itseironiassa vai ihmisenä.

Autoja oksentava robodino ja Big Lebowskin sivuhahmorobotit jäävät taustamölinäksi. Ritaritakauma esittelee megaesineen, natsitakauman ollessa joutava. "Maailmanlopun jälkeinen transuilu" kuulemma oli elokuvaidea, mutta se on typistetty rauniokaupungiksi, jossa transut piileksivät. Raunioista poimitaan teinityttö, jonka tehtävä on laajentaa kohderyhmää ja mahdollisesti (edellisen osan suojaikärajavitseistä päätellen) Bayta. Tyttö voisi näytellä Lara Croftia 4-18 vuoden kuluttua. Hänellä on herkkyyttä, voimaa, Star Wars -droidi ja oma sankarillinen traileri - mutta kun Hannibal Lecture kutsuu Wahlbergin varsinaiseen selittelyseikkailuun, Wahlberg ei huoli mukaan edes kiintiömustaansa.

Tositarina: niistin leffan aikana vähemmän, koska hengitin auki loksahtaneen suun kautta. Leffa sai siis aikaan reaktion? Reagoiminen viihdyttää? Niin, kyllä tätä hämmästelee, mutta "hauskaa hömppää" tämä ei ole. Joskus hidastetut romut jysähtävät yhteen komeasti ja välillä huvituin, mutta Bayn törttöily ei saa uskomaan hahmoihin sen vertaa, että värikäs lelu vaikuttaisi tahtovan potkaista synkkää lelua mutteriin (jonka merkitys pitäisi määritelläkin). Independence Day 2 tarjoaa samantapaisen "planeettojen välisen" huipennuksen, joka on viihdyttävämpi, koska hahmojen reaktiot selittävät tapahtumat ja inhimillisyys sallii lässähtävien jännitteiden kehittyä komediaksi. Viimeisen ritarin ja kamalan The Mummyn visuaalisesti samankaltaiset viimeiset kohtaukset alustavat tulevaa, mutta jopa The Mummy vakuutti, että päättyneessäkin elokuvassa tapahtui jotakin. Bay vain viilaa pintaa ja päästää paineita peräventtiilistä.

Seuraavaksi Autot 3 ja Inhumans? Masokisteja on monenlaisia.