Brittiläinen metallin pelastajaksi mainostettu Bullet For My Valentine iski puun takaa komealla kierteellä albumillaan Poison. Bändin kyky riffitellä Iron Maiden osaksi metalcorea ja huutoemoilua, tuotti ja tuottaa yhä reilusti ilonhetkiä. Toisaalta kevyin materiaali kulkee lähellä radioystävällistä Jenkkirokkia. Scream Aim Fire on edelleen tyrmäävä riffipankki mutta sävellystyö jää paria astetta vaisummaksi. Kiekon avaava albumin nimibiisi ja Eyes Of The Storm ovat täyttä ilotulitusta, metallia ja emoilua samassa paketissa. Hearts Burts Into Fire osoittaakin bändin toisen puolen, radioystävällinen viisu on kuin The Darkness olisi innostunut vääntämään Jenkkilän pumpulipunkitusta.
 
Say Goodnight alkaa kuin Maidenin viisu, fiilistelyn jälkeen huutoemoa ja osuvaa kertsiä...ja lisää huutoa. Last To Know hallitsee riffin ja huutokertsiin mennään reippaalla ryminällä. Forever And Always on hyvä esimerkki Bullet For My Valentinen aiheuttamsta ristiriidasta. Viisussa on kepeä ja sokerinen vokaaliosasto mutta skeboissa on kuitenkin raskautta ja pörinää.
 
Scream Aim Fire-kiekon enemmän emoa sisältävät biisit menevät ohi. Bändin tasapainoilu metallisen särmän ja kevyemmän teinimenon välillä on suorastaan arpapeliä. Parhaat menopalat antavat aihetta hurraahuutoihin. Toisaalta välillä bändi on niin yhteensopivaa MTV-huttua että voi pojat. Bändi on kuitenkin energinen ilmestys ja kertosäkeissä on osumakohtia. Myös albumin äänimaailma on selkeä ja turbobuustattu. Miellyttävä albumi, jos jaksat emoiluosastoa. Ei näistä kavereista täysipäisiä metallipäitä ihan hetkessä kasva.