Sinfonista death/black-metallia soittava Shade Empire on kokenut melkoisen muodonmuutoksen uransa aikana. Alkujaan varsin industrial-henkisesti polkenut metalliryhmä on levy levyltä kasvattanut ulosantiaan aina vain eeppisemmäksi ja selkeä pesäero alkupään tuotantoon tehtiin edellisen täyspitkän mahtipontisella orkestraatiopauhulla. Tuolloin kaikkea potentiaalia ei kuitenkaan hyödynnetty, sillä suuruudenhullun tekeleen raakilemaiset kappaleet venyttivät levyn keston aivan liian pitkäksi eikä massiivisista sävellyksistä tullut kuin sekava olo. Vaikutelma visionsa sokaisemasta bändistä huokui levyltä kauas.

Poetry of the Ill-Minded jatkaa edeltäjänsä jalanjäljissä, mutta Omega Arcanen virheistä on otettu opiksi. Shade Empire luottaa edelleen jylhän sinfonisuuden voimaan, mutta “vähemmän on enemmän” -mentaliteetilla toteutettuna kokonaisuus toimii aiempaa paremmin. Parhaiten tämän huomaa selkeämmän soundipuolen lisäksi kappaleiden sopivana kestona, sillä nyt mikään esitys ei kasva yli 10-minuuttiseksi. Toki kappaleet ovat edelleen pitkiä, mutta tällä kertaa ne eivät sorru turhaan paisutteluun. Myös soittimet ovat aiempaa paremmassa tasapainossa, eivätkä esimerkiksi kitarat huku valtaisaan orkestraatiovyörytykseen. Perusasiat ovat siis hyvällä mallilla.

Albumi on kuitenkin hyvin haastava, sillä alkuun siltä ei tunnu millään löytyvän sopivaa tarttumapintaa. Tähän vaikuttaa paljon se, että nykyisellään Shade Empire keskittyy suuriin linjoihin maalaten tunnelmaa isolla pensselillä, jonka takia selkeät hittiviisut loistavat poissaolollaan. Siksi levyn koukut eivät alkuun vaikuta kovin teräviltä ja mieleen kummittelemaan jäävät kohdat tuntuvat vähäisiltä. Vaan onpa levylle niitä muutamia yksittäisiä herkkupalojakin saatu mahdutettua: erityisesti useaan kertaan kuultava trumpetti solahtaa upealla tavalla osaksi yhtyeen musiikkia. Puhumattakaan komeista kappaleista, joita alkaa löytämään kärsivällisen perehtymisen jälkeen. Varsinkin Anti-Life Saviour on jopa yhtyeen mittapuulla erityisen jyhkeä esitys, jonka monipuolisuus hämmästyttää jokaisella kuuntelukerralla.

Massiivisuudestaan huolimatta Poetry of the Ill-Minded on yksi Shade Empiren eheimmistä kokonaisuuksista. Täydellisyydestä levyn erottaa lopulta se, ettei siltä löydy kovasta yrityksestä huolimatta riittävästi selkeitä koukkuja, vaikka albumi kautta linjan miellyttävää kuunneltavaa onkin. Jos jatkossa musiikkia tehostetaan albumilla kuultujen trumpetti-osuuksien kaltaisilla väriläiskillä, saattaa hyvinkin olla, että bändin seuraava julkaisu on se pitkään odotettu napakymppi.