Joku muukin kuin meikäläinen on kyllästynyt samalla kaavalla tuotettuihin tarinoihin, tai ainakaan en muuta syytä keksi, miksi Menetetty maa on yksi vuoden 2007 kehutuimmista elokuvista. Visuaalisessa mielessä ja muutenkin kyseessä on länkkäri, vaikka tapahtumat sijoittuvat 1980-luvulle. Tarina on tuttu: tavallinen duunari löytää rikollisten rahat ja saa peräänsä rosvoja, poliiseja ja yhden tosi pahan desperadon. Erästä pollaria tulkitsee Tommy Lee Jones, vanha mies. Elokuvan teema on alkuperäistä nimeä No Country for Old Men mukaillen se, etteivät vanhat patut oikein tajua, mihin maailma on menossa, kun ihmiset lahtaavat toisiaan mielivaltaisesti. Kaavasta poiketaan tarkalleen siten, että eräässä vaiheessa elokuvaa tarina muuttuu toissijaiseksi ja teema pääasiaksi. Kikka itsessään on veikeä, vaikkei se mihinkään johdakaan.

Menetetty maa on hämmentävän keskinkertainen tuote ollakseen Ethan ja Joel Coenin käsialaa. Veljekset osaavat tehdä tyylikkäitä ja viihdyttäviä elokuvia jopa tylsistä puunaamoista (Mies joka ei ollut siellä) ja he osaavat tehdä moneen makuun vetoavia omaperäisiä rahanjahtausfilmejä (Fargo). Menetettyä maata ei Coenien elokuvaksi muusta tunnista, kuin silloin tällöin purskahtelevasta mustasta huumorista. Muutamat kohtaukset on suunniteltu näkemyksellä ja kuvattu varsin tyylikkäästi, mutta ei sen erikoisemmin, kuin mihin kuka tahansa osaava ohjaaja tarvittaessa venyy. Vaikuttavimmat, lähinnä väkivaltaiset kohtaukset ovat vaikuttavia siksi, että pakaroiden alkaessa vetää kuolioon intensiivisyydestä tulee ihmiselle ravintoa.

Päällimmäiseksi mieleen jää ajatus, että Coenin veljekset ovat alkaneet röyhkeiksi. Ainoastaan ohjaaja, joka pitää itseään suurena taiteilijana ja on saavuttanut jotain urallaan, voi antaa kameran viipyä näin kauan kuivissa autiomaisemissa ja näyttelijöiden ilmeettömissä kasvoissa ilman selkeää pointtia. Niin sanottua tekotaiteellisuutta karsastaville Menetetty maa on hehkuva helvetti.

Tarinassa ei ole sen enempää kuvailtavaa, kuin jo tiivistin. Laatunäyttelijät pelastavat osittain kuivat hahmot. Parasta työtä tekee karu Josh Brolin tilaisuuteen tarttuvana perähikiän poikana, joka ei mieti tekosiaan kovin pitkälle, mutta on valmis nokittamaan, kun panoksia nostetaan. Javier Bardemin paljon kiitelty suoritus psykopaattina on yliarvostettu. Bardem lähinnä on hassun näköinen. Ei hänessä sinänsä vikaa ole, hän näyttelee yhdellä ilmeellä kuten on pyydetty. Sarjamurhaajan koko persoonallisuus on siinä, että hän tappaa huvikseen ja hänellä on aseena ilmapainepyssy, joka päästelee ääntä kuin tieteislelu. Elokuva yrittää vihjailla, että hahmolla on omalaatuinen moraali ja ajatusmaailma, mutta joo, niin on Batmanin arkkivihollisella Kaksinaamallakin, joka myös jauhaa paskaa ja myös ratkoo ihmiskohtaloita kolikolla. Coen-veljekset ovat tunnettuja kärjistetyn sarjakuvamaisista hahmoistaan, ja tässähän ongelmaa onkin: coenmaiset hahmot ovat kotonaan vain coenmaisissa maailmoissa.

Sanomansa Menetetty maa vääntää rautalangasta. Tässä mennään metsään muustakin kuin ilmeisimmästä syystä. Tommy Lee Jonesin paperista lukeminen aiheuttaa myötähäpeää varsinkin, jos on nähnyt vähälle huomiolle jääneen In the Valley of Elahin (josta Jones on tänä vuonna Oscar-ehdokkaana). Elokuvien yhteneväisyydet ovat ilmiselviä ja täten lekaa Menetetyn maan polvilumpioille: kaiken mitä Jones sanoo Menetetyssä maassa monotonisella äänellä, hän näyttelee silmillään ja kasvonilmeillään In the Valley of Elahissa tunteisiin vetoavalla tavalla. Toinen heppu, jonka Coenit ovat pyytäneet mukaan ihan vain itseään näyttelemään, on Woody Harrelson - jonka hahmo on ainoa heppu, joka edes yrittää pysäyttää peikon näköisen, kilometrien päähän omituisena erottuvan murhamiehen.

Menetetty maa on suuren suuri pettymys. Mikäli tuikitavallista tusinaohjaajaa pyydettäisiin leikkaamaan tästä materiaalista puolentoista tunnin kaavamainen trilleri, lopputulos luultavasti olisi parempi.