Katsoin Wrestlemanian suorana, joten en ohittanut edes naisten matseja. Juorut pitävät kutinsa: naisten eliitti on noussut kyvyissä ja karismassa miesten tasolle. Se on showpainia, kun lentävä Barbie tarvitsee apua naapurin tytöltä ja vappuperuukilta, jotta Justiina saadaan kanveesiin epäurheilijamaisesti. Fanitin jo aikanaan Litaa, mutta hänen katkaistua kinttunsa sukupuoli ei jättänyt muistijälkiä, ennen kuin Chyna palkattiin She-Hulkiksi. Netflixin komediasarja GLOW kertoo aloittelijoista, mutta tarjoaa heti alussa kornilla tavalla tyylikkään näyn potentiaalisesta, sähäkän seksikkäästä tulevaisuudesta. Käsikirjoitettu urheilu taitoluistelusta showpainiin on mielekkäämpää kuin epä-älyllinen urheilu, joten odotin innolla käsikirjoitettua käsikirjoitettua urheilua.

GLOW ("Gorgeous Ladies of Wrestling") on 80-luvun tv-show. Näyttelijättäret, stunttinaiset ja muut muorit mekastivat pellepainin ja sketsien merkeissä Hulk Hoganin kulta-ajalla. Tunkkaisen pieni mittakaava on osa fiktiivisen version vitsiä, vaikkei se rahoittajia harmita, että sarja filmattiin hylätyssä jumppasalissa. Roskaelokuvia ohjannut kyyninen viiksivallu Sam on palkattu vetäjäksi, joten hän valitsee tähtensä mielivaltaisesti, jos monipuolisesti. Päähenkilöksi profiloituva epäonninen näyttelijä Ruth on kohtalaisen erikoinen altavastaaja. Hän vaatii kunnon rooleja naisille! Meh, pihisee Sam. Ruthilla on vaikeuksia luoda hahmoa. Hän kuksi ystävänsä miestä, joten pitäisikö asiaa mainostaa kehässäkin? Meh. Sam on kiinnostuneempi siitä entisestä ystävästä, joka on Ruthia kuuluisampi. Toisin sanoen: palvottu, etuoikeutettu blondi on miellyttävämpi hahmo kuin "turha kusipää" Ruth. Alison Brie onnekkaasti tuo Ruthin rooliin haavoittuvaisuutta ja tragikoomisuutta.

Tuottajien aiempi saavutus Orange is the New Black tunnetaan persoonallisten naisten vyörystä. GLOW'ssa esiintyy saman kaliiberin tyttökultia, jotka symboloivat sitä sun tätä, vaikkeivät puolen tunnin jaksot löydä aina aikaa painillekaan. Vahvin yhtäläisyys on se kaukasialaisten kolmiodraama: GLOW'n herra kolmas pyörä on kuin Orangen sohvaperuna turvonneena. Bechdelin testin läpäisy on selviö, mutta Orangen hemmottelemana - ja sen yllytyksestä - analysoin kokonaisuutta myös "pane, avioidu tai tapa" -pelin avulla. Nopea vastaus Orangen jälkeen oli: no rintava uusnatsi, psykoosi-Lumikki ja afroamerikkalainen silmien pyörittelijä. Älä tuomitse. "Lumikin" näyttelijä kuulostaa stereotyyppiseltä narisevalta juutalaiselta, joten Hitler ei olisi valinnut samoin. Kärsin silti moraalisesta krapulasta, koska vaihtoehtoja on paljon ja tahdon selitellä, mitä muuta he merkitsevät. Testi siis toimii. GLOW ei läpäise sitä, eikä kyse ole vain kaartien kokoerosta. Halusin valita avioon söpön intialaisen painijan ("ai koska hänkin on arjalainen?" Turpa kiinni!), mutta se olisi järjestetty avioliitto, sillä hän ei saa tarpeeksi tekemistä, jotta tietäisin, kuka hän on.

Orangen Crazy Eyes ja GLOW'n She-Wolf ovat "parhaita hahmoja ikinä". Vaikka Crazy Eyes esiteltiin potentiaalisena raiskaajana, hän vaikuttaa lapsille suunnatulta klovnilta. Ehkä suhteemme on viharakkaustyyppinen. Ehkä lämpenen eläimenä itseään pitävälle She-Wolfille, vaikka hän on patsas parilla skitsoilukohtauksella. Susipimu ja sympaattiset leikkitappelut sopisivat perheviihteeseen, mutta myös tissejä ja ähkintää piti saada mukaan. Tavallaan jo kolmiodraama on laskelmointivirhe, vaikka se on kauden selkäranka: sekin riistää tarinalta viattomuutta. Muuan tuhti tyttö on painijaperheestä ja silti joukon ujoin. Tämä lähinnä mainitaan, vaikka hän voisi olla päähenkilö, joka ei osaa mitään vielä, mutta tietää showpainista saman kuin katsoja.

Roskaviihdettä rakkaudella pilkkaava tarina saa paljon anteeksi, mutta rippituolissa istutaan tovi. Show'n finanssiongelmat kritisoivat kultalusikka puossa syntyneitä tuottajia, mutta vaikuttavat sellaisen kirjoittamilta. Painijoiden kehittyminen pitää tiivistää, mutta se tuntuu loukkaukselta alan vaativuutta kohtaan, kun yksi keskeisistä hahmoista on valmis vetämään kaiken vessasta hetken mielijohteista. Naisten aseman yleisluontoinen kommentointi kuuluu asiaan, joten, eh - arvostin yritystä, kun muuan sivujuoni hukkasi potentiaalin. Sitä voidaan kuvailla "ovelaksi asioiden arkipäiväistämiseksi", kun esität näkökulman faktana, mutta toteamuksen alustaminen usealla kohtauksella, jotka eivät kerro tarinaa, on kiusallista.

Aihe ja näyttelijät pitävät homman käynnissä. Ruikutan, mutta olisin katsonut heti toisenkin kauden. Kun naiset treenaavat lennokkaita liikkeitä montaasimaisesti heitä vähättelevien röllipainijoiden kanssa, taidot ja asenteet kehittyvät luontevasti ja mieltä ylentävästi; jos olisin rahoittaja, jo tällainen näyte myisi idean. Kehissä, pukuhuoneissa ja kiertueilla on tapahtunut kaikenlaista tällä alalla, joten toivottavasti toinen kausi pysyy olennaisessa tai lisää jaksoihin vartin.


Wanha: