Uskomatonta, mutta totta: 30- ja 40-luvuilla tapahtui ikäviä, arpeuttavia asioita muillekin kuin suomalaisille. Lust, Caution sijoittuu Japanin miehittämään Kiinaan ja eritoten nälänhädän riivaamaan Shanghaihin. Keskitasoa paremmista piireistä peräisin olevilla ajattelevilla nuorilla on luonnollinen, yleismaailmallinen tarve tehdä jotain isänmaan puolesta. Ensitöikseen opiskelijaryhmä esittää näytelmän. Patriotismilla höystetystä melodraamasta tulee taidetta pitkälti ilmiömäisen Wong-tytön (jota tulkitsee ilmiömäinen elokuvan ensikertalainen Tang Wei) ansiosta. Veljensä sodalle menettäneelle pojalle (Lee-Hom Wang) tunnustus näyttelijäntyöstä on vain yllyke. Nuoren miehen johdolla amatöörinäyttelijät alkavat leikkiä salaisia agentteja, tavoitteenaan murhata maanpetturi herra Yee (karismaattinen Tony Leung Chiu Wai).

Nuorten juoni rakentuu pitkälti Wongin varaan. Valehtelemaan luodulle tytölle on pelottavan helppoa ansaita rouva Yeen (Joan Chen) luottamus. Korkea-arvoisella, kivikasvoisella, julmaksi tiedetyllä kohteella itsellään on niukalti syitä nuoren tytön kanssa ystävystyä, mutta mitäpä Wong ei hyvän asian eteen tekisi. Wong kylvää Yeen suuntaan eleitä ja ystävällisyyttä, jotka odottamattomasta syystä saavat itää pitkään. Kun Yee on entistä arvokkaampi kohde, on Wongin helppo luikerrella epäluuloisen ja tarkoin vartioidun miehen sänkyyn.

Lust, Caution on mielenkiintoinen jo ajan- ja kulttuurinkuvauksena ruumiiden reunustamine katuineen ja toisaalta hilpeine hienostorouvineen, jotka mättävät mahjongia kuin mummo Potti viitosta. Ennen kaikkea kyseessä on jännitysnäytelmä kahden ihmisen välillä. Paljon rakentuu sen varaan, miten hienovaraisia ovat Wein ja Leungin roolisuoritukset, kuinka kummankin hahmo pysyy koko ajan etäisenä, mutta kiehtovana, moniulotteisena ihmisyksilönä. Wongin ollessa hyvä näyttelijä hahmonakin, on pitkälti katsojan pääteltävissä, missä kohtaa näyttely loppuu. Verrattain varhaisessa vaiheessa Wong tulee käytännössä raiskatuksi. Mitä katsoja ajatteleekaan tytön vaisusta hymystä jälkikäteen – jo se vaikuttaa siihen, miten elokuvan mielessään tulkitsee. Komea, hyväkroppainen ja ilmeisen suorituskykyinen vanhempi mies on suuri saatana, mutta mitä muuta?

Rakkaustarinaksi Lust, Cautionia ei missään nimessä erehdy luulemaan. Nimensä mukaisesti elokuva kertoo vaarallisesta himosta, vai olisiko osuvampi suomennos sana kiima. Elokuva esittää seksikohtauksensa kuten vähäiset väkivallantekonsakin häpeämättömän graafisesti, antaen niille saman arvon kuin kaikelle muullekin oleelliselle. Erotiikka on kaukana tästä kiehnäyksestä, mutta intensiivisyyttä, jännitystä ja psykologista tulkinnan varaa Lust, Cautionin seksissä on enemmän kuin mistä Basic Instinctin tapaiset viihteelliset trillerit voivat uneksia.

Melkeinpä väittäisin, että Lust, Caution on ohjaaja Ang Leen uran ensimmäinen täysosuma. Pidän jokaisesta miehen elokuvasta alkaen pienimuotoisesta draamasta Syö Juo Mies Nainen, ja kyllä, jopa parjattu tehosteseikkailu Hulk on mieleeni. Lust, Caution kuitenkin on jotain enemmän: elokuva on sulava ja piinaavan tiivistunnelmainen elämys, jossa kaikki tuntuu loksahtavan paikoilleen jo ensimmäisellä katselukerralla, eikä vasta DVD:n ahkeran pyörityksen jälkeen. Jokainen minuutti on laatuaikaa, vaikka Lust, Caution on yli kaksi ja puoli tuntia kestävä hidastempoinen, synkkyytensä vuoksi suunnattoman raskasluinen jättiläinen. Tasavahva tarina ei suinkaan ole vailla huippukohtia, vaan kokonaisuus saa virtaa useista yllättävistä, aitoudellaan selkäpiihin porautuvista hetkistä.

Ang Leellä on ihailtava kyky tehdä merkittäviä, kohahduttavia ja puhuttuja elokuvia, joilla ei ole juuri mitään yhteistä toistensa kanssa.