Disneyn uusin animaatio Vaiana (alias Moana) on kuin suosikkibändin neljäs kokoelmalevy. Ei sitä inhota voi, eihän? Bändiin kuuluvat ohjaajat Ron Clements ja John Musker.

Pieni merenneito tahtoi merestä maalle, mutta konservatiivinen isi vastusti unelmaa ja luolaan kasattuja oheistuotteita. Vaiana mielii maalta merelle.

Kun Jim lähti etsimään Aarreplaneettaa, hän ystävystyi sympaattisen mutta hämärän John Silverin kanssa. Vaiana etsii aarresaarta seuranaan antisankari Maui.

Herkules oli sekundajumala, joka voimien tasosta riippumatta haastoi talon kokoiset megamonsterit. Maui on samaa maata.

Aladdinin lampun henki muutti Abu-apinan hassuiksi asioiksi parin sekunnin sisällä. Maui tekee tempun vahingossa itselleen.

Musker ja Clements eivät ohjanneet elokuvaa Fantasia 2000, mutta jos sen tunnet, olet nähnyt taiteellisesti korkealaatuisemman version Vaianan huipennuksesta. Jee, kun kokoelmalevyltä löytyy tuore cover-esitys.

Kai Vaiana jotakin paremmin tekee? Toki: partikkelitehosteet. Kasteltu ja hiekassa pyöritelty Vaiana on söpömpi kuin bikiniteline biitsillä. Lisäksi: hänen "tarttis tehdä jotain" -laulunsa on osuvampi kuin Herkuleksella. Selkeässä kohdassa nuotit löytävät keskitasoa suloisemman harmonian ja lähinnä siksi pidän Vaianasta itsestään: sain kosketuksen ainoaan tunteeseen & luonteenpiirteeseen. Vaiana on legendojen ennustama sankari, joka veneilee eteenpäin pysäyttääkseen muinaisen palailevan pahuuden maagisilla megaesineillä.

Maui on käsikirjoitusmokien kombo, mutta hassu, joten paheksun lähinnä sitä, ettei matka puhuttele satuna. Maui on puolijumala. Hän on luonut puoli maailmaa, päästänyt pahuuden irti ilman syytä ja kyykkinyt luodolla tuhat vuotta, vaikka hän on toisinaan pulliainen. On siis aika kehittyä itsekkäästä öykkäristä sankariksi. Hänen ja Vaianan nahistelu jollassa toimii. Oivasti ajoitetut audiovisuaaliset vitsit, kuten steppaavan tatuoinnin säestäminen kookospähkinää naputtamalla (?), toimivat vielä paremmin. Menevä musikaalinumero potkaisee leffaa takalistoon aina, kun se hyytyy.

Uutta ei tarjota. Tämä oli kommentti väittämiin, joiden mukaan polynesialainen Disney-prinsessa ilman prinssiä on edistystä. Romantiikkaa ei tarvita, mutta kun tilalla ei ole muuta, mieleen muistuu, että ikimuistoisimmat sankarit haavoittuvat ja paljastavat sisimpänsä. Noin muuten tasa-arvon tukeminen on lähes loogista. Vaianasta tulee päällikkö isänsä jälkeen ja sillä sipuli! Valitettavasti isä pitää puheen: "tyttöseni, sinusta tulee pomo, kuten isäsi, isoisäsi ja muut isopenisurosvaarisi olivat. Äitini on kylähullu, mutta joskus eilen naiset saavuttivat tasa-arvon kivikautisessa hulahulakulttuurissamme! Kaikki iloitsevat, että johdat meitä, rakas tyttöni, vaikka tunnetusti yrität paeta saarelta!" Tämä oli vain esimerkki taustatarinan idioottimaisuudesta.

Heihei-kana on Vaianan toteemieläin. Sellaiset naurattavat pilttejä, mutta esimerkiksi Abu, Rajah-tiikeri ja Jago-papukaija myös symboloivat sitä, mikä Aladdin voisi olla, mikä Jasmine on ja mikä Jafar on käytännössä elitismin alla. Heihei on aivokuollut titityy. Linnun silmät seisovat päässä. Tarvitseeko selittää, mitä ajattelen asiasta? Alkuperäisen idean mukaan Heihei on ylpeä kukkoilija ja sepä muuten käy järkeen: se kuulostaisi tarinalta, jos sekä Vaiana että Maui luulisivat itsestään liikoja Heihein kärjistäessä teemaa.

Vaianassa on särmää kuin tennispallossa. Jee kuitenkin, jos nyt myös samaistumiskyvytön, vaaleanruskea, naispuolinen, saarella asuva nuori, joka ei tykkää Lilosta & Stitchistä, on saanut itselleen esikuvan! Kun siviilipalvelus oli minulle ajankohtainen asia, hahmo johon samaistuin vahvimmin oli armeijaan liittyvä kiinalainen nainen Mulan, koska vahva tarina toimii vahvana, joustavana vertauskuvana. Vaiana kisaa Walt Disney Animation Studiosin keskinkertaisimman päähenkilön arvonimestä. Jos Big Hero 6, Räyhä-Ralf ja Zootropolis hukkasivat potentiaalia, Vaianalla ei sitä edes ole. Hassutteluna ja hirviömätkintänä leffa on ihan kiva.