Grindhouse: Death Proof
Ensi-ilta: | 01.06.2007 |
Genre: | Toiminta |
Ikäraja: | 18 |
Death Proof koostuu kahdesta erillisestä pätkästä, joita yhdistää henkilö nimeltä Stuntman Mike (Kurt Russell). Mike ajelee death proof -autollaan etsien menestyviä ja kauniita nuoria naisia. Tappaja-auto vaanii mielipuolisen kuskinsa kera ja mahdollisuuden tullen se silpoo tytönhupakot kappaleiksi.
Elokuvan ensimmäisessä puoliskossa läträtään viinalla, poltetaan pilveä ja hehkutaan seksiä. Tarantino itse nähdään kapakan baarimikkona, joka tarjoilee juomia viikonlopun viettoon tulleelle tyttöporukalle. Radion seksikäs tiskijukka Jungle Julia (Sydney Poitier) kavereineen ei jätä miehiä kylmäksi, varsinkaan perverssiä murhaajaa.
Toinen puolisko sisältää enemmän toimintaa ja kovanaamanaisia. Stunttinainen Zoe Bell on elokuvassa itsenään ja tarjoileekin hurjan takaa-ajo kohtauksen nokkapellistä roikkuen.
Death Proofin kehyksissä 1970-luku kohtaa nykypäivän puvustuksen ja lavastuksen osalta. Myös musiikki vie halki vuosikymmenten. Death Proof viritetään B-luokan elokuvan tunnelmaan, joka luo omanlaistansa nostalgiaa teokselle. Tarantinon fanit eivät varmasti tule pettymään, vaikka vastaanotto on ollut ainakin Yhdysvalloissa latteaa. Kun Kill Billissä silvottiin kilpaa miekoilla, tällä kertaa kyseessä on Stuntmanin tappaja-auto.
Loppuosa tuntuu hivenen puuduttavalta, mutta loppuhuipennus pienessä ironisuudessaan palkitsee katsojan. Raaka toiminta yhdistettynä kauhuun Tarantinon tapaan ei tuota pettymystä.
Keskustelut (4 viestiä)
Rekisteröitynyt 26.09.2007
21.01.2008 klo 22.35
28.02.2008 klo 15.11
Tylsin ikinä näkemäni elokuva. Toimintaa ei ollut nimeksikään. 2 tuntia puhumista ja 10 minuuttia toimintaa. Pitäisi olla päinvastoin. Ainoat plussat tulee siitä että leffa näyttää 70-luvulla tehdyltä ja kun näkee ensimmäisen kerran leffassa kännykän niin tulee hassu fiilis. Tarantinon ystäville varmasti hyvä valinta mutta toiminnan ystäviä suosittelen kiertämään KAUKAA.
Niin, nykyäänhän toimintaa pitäisi syöttää aina vain nopeammalla sarjatulella, ettei siihen tottunut toiminta-adhd-sukupolvi vain pääse kyllästymään. Itse ainakaan en pidä edes toimintaelokuvaa hyvänä tai huonona toiminnan määrän perusteella, kyllä sitä jotain muutakin pitää olla. Etenkin tässä tapauksessa toiminnan vähyys on selvästi täysin tarkoituksellista, puhumisella saavutetaan paremmin autenttista 70-luvun grindhouse -fiilistä, aikoinaanhan pitkillä puhepätkillä saatiin kätevästi elokuvalle lisää pituutta. Hyvin tässä pysyi tunnelma yllä, ei kuitenkaan sitä parasta Tarantinoa omasta mielestäni. 70-luvun kaahausleffojen ystävänä lopun takaa-ajo oli varsin maukasta katsottavaa.
12.03.2008 klo 23.36
17.07.2008 klo 09.14
Kirjoita kommentti