Happoradion edellisestä albumista ehti kulua lähes kolme vuotta. Bändiä huomasi kaivanneensa, ainakin salaa. Happoradion Suomirockin jatkumo on radioystävällisyydessään kuin vanha ystävä, jota on mukava välillä moikata mutta asuinkumppaniksi "Happis" lienee turhan laimea. Happoradion edellinen levy Elefantti operoi astetta popimmalla alustalla. Olihan kiekko muutenkin lievä pettymys. Tosin kun aikaa on kulunut, albumi vaikuttaa ihan kivalta. Kauniin Kääntöpiiri on luontevaa jatkoa, jossa popimpi olomuoto saa rinnalleen aavistuksen tukevampaa tanssirytmittelyä.

Onneksi Happoradiosta ei ole väkipakolla väännetty trendikästä EDM-ryhmää, vaikka esimerkiksi Ihan hyvä ihminen rytmittelee jo painavasti. Syntikalla on valtaa, onneksi syntikka kantaa muistumia kasarista. Erityisesti levy on sydämellisen lämmin ja menevän sujuvaa ihmissuhdepyöritystä. Harmaan sävyjä on esillä suomalaiseen makuun sopivina annoksina. Teksteissä on huomaavinaan ripauksen varttuneemman Happoradion. Kokonaisuus vertautuu popimman ilmeensä johdosta entistä selvemmin Neljän Ruusun suuntaan.

Vanhojen Happoradio-fanien on helppo löytää levyltä samaistumiskohtia. Kitara on pehmeämpi mutta samalla pyöreässä olomuodosssa on miellyttävää orgaanisuutta. Viisumateriaali on tasalaatuista ja tarttuvaa, laadukasta. Levyltä voi nostaa esille viisun jos toisenkin, kulloisenkin mielialan mukaan. Älä puhu huomisesta on virallinen Neljä Ruusua -pastissi - mutta hyvä sellainen. Powerballadien parhautta edustaa tunteeseen pakahtuva Jokainen hetki on väärin. Valopallo hehkuu menevää bilemeininkiä. Puhuit linnuista on kiekon tunteellisin maalailu. Uudempaa konesoundia löytyy Sinun vaikka hajoat -fiilistelystä.

Happoradion Kauniin Kääntöpiiri on häpeilemättömän tunteellinen pop rock -albumi, jonka puoleen on helppo kääntää korvansa mutta sille on vaikea olla negatiivinen. Happoradio puhuu myös 2010-lukua eli levyn voisi olettaa sopivan myös nykynuorison sävelkorvalle.