xXx oli nähtävä! Olin nuori. Sori siitä. Pimeän uhassa yllättänyt mystinen kuulapää esitteli muskeleita hallitun hämyisessä julisteessa. Extremeurheilija Xander Cage oli kuulemma moderni salainen agentti, joka pyyhkii Pierce Brosnanilla pöytiä. Muistan käytännössä, että Xander rinnasti PlayStationilla pelaamisen äijäilyyn, ja sen, että lautailu tarjottimella alas kaidetta (?) kidutti korvia ennätyksellisesti. Ehkä se tunne silti säilyi, että kovis, joka sanoo jatko-osille ei, nousee vielä legendaksi.

Vin Dieselistä tuli legendaarinen jatko-osakyylä. Uusin Return of ei tosin toimi edes nostalgiatrippinä, sillä Diesel näyttelee virnistelevää talk-show-Dieseliä (syytin tästä asenteesta myös Ben Affleckia). Metsässä hiihtävä ja kuutta naista kerralla tuikkaava Xander on kaiken kokenut testosteronipommi - tai sama Diesel, joka hihittelee, että Fast & Furious saa Oscarin ja Marvelilla on hänelle suuria suunnitelmia, vaikka Marvel A. teki hänestä puun äänen, B. teki puusta vauvan ja C. perui leffan, jossa hänen piti näytellä. Kukkoilu ja venäläisen ruletin pelaaminen käsikranaatilla kuuluvat lajityyppiin. Se on myrkkyä tunnelmalle, kun hih-hih-Xander tekee fiksuja päätöksiä harkitsematta hetkeäkään. Xander on lukenut käsikirjoituksen todennäköisemmin kuin Diesel.

Agenttipuuhia kokeillut keho-Kekkonen hylkäsi alan leikkiäkseen teinikapinallista vielä 15 vuotta. Kun noin kolmekymmentä uutta hahmoa on esitelty, selkeää on se, että PUM, tai jotakin. Xanderin on nyt palattava tositoimiin ja ryhdyttävä johtajaksi, jollaisen vastakohta hän on. Fast & Furious -Diesel jankuttaa aina perheestä. Tämän sarjan tuore hokema on se, että X-miehet pitävät yhtä, mikä on sama juttu kuin olisi se, jos seuraava Bond kertoisi 30 James Bondista, jotka vannovat olevansa veljeksiä. Xanderin nimessä on se X. Hänen niskastaan löytyy kolme X:ää.

Diesel surffaa mopolla. Kaikki pomppivat kumipalloina ruuhkassa autot mukaanlaskien. Hyvä niin. Ohjaaja D.J. Caruso viihdyttää jännitteettömällä PG-13-rymistelyllä, jos moista siedät. Käsikirjoituksen pysähdyttyä yhteen asiaan (eli vasta loppumetreillä) Caruson tavoittelema itseironinen tunnelma saattaa hymyilyttää. Mikäpä siinä, että perus-Diesel liittoutuu Game of Thronesin Hurtan puliukkoversion ja Orange is the New Blackin kuuman lesbon anime-psykopaatti-kettutyttö-version kanssa. Valitettavasti tiimi esitellään The Expendables 3:n ja Suicide Squadin tyyleillä. Rupsahtanut rullalautailija suostuu superagentiksi vain, jos tyhjästä putkahtava unelias persenaama kuskaa ja Jokerin virneillään haastava mangatukka tarkkailee kiikarikiväärillä? Eh? Hahmoja on 60-80. On söpö kiimainen nörtti, aasialaisia ihmenyrkkejä, urheilijoita, itsetyytyväisiä cameosuorituksia ja pih, puh.

Voi jospa näissä yhä vain pelastettaisiin se maailma. Päähenkilö saakoon prologin, jos jonkun on diivailtava. Mitä teki Aliens? Mitä teki Predator? Makeilivatko hirviöt aluksi siten, ettei ole selvää, kuka on mikä ja miksi? Kun Schwarzenegger tarvitsi kehonrakentajia viidakkoreissulle, noutiko hän yhden putkasta, toisen balettikoulusta ja kolmannen Muumimaasta? Kertoiko tekstilaatikko, että Vasquezin veriryhmä on AB ja - heh heh - sen, että ryhmän ainoata naissotilasta on – ho hoo – vitsillä kutsuttu mieheksi joskus ennen elokuvaa? Jopa Armageddonia kannattaisi opiskella. Se kertoo tarinan. Kun tiimi pitää koota, taustalla jo vilahtaneista velikullista lausutaan sananen sujuvassa montaasissa. Elokuvauniversumien alustaminen alustamisen ilosta käy rasittavaksi.