Vajaa viikko sitten tuli kuluneeksi vuosi David Bowien kuolemasta. Läksiäislahjaksi maailmalle hän jätti viimeisen albuminsa Blackstar. Bowien 70-vuotispäivänä julkaistiin tuon albumin sessioissa äänitetyistä, mutta pois Blackstarilta jätetyistä kappaleista koottu EP No Plan. Kappaleet julkaistiin jo aiemmin syksyllä osana Lazarus-musikaalin soundtrackia, mutta mikäli Bowie-fani ei halua kuunnella keskinkertaisen kliseisiä musikaalitulkintoja Changesista ja Life on Marsista, tämä EP on parempi lähde Bowien viimeisiin säveliin.

EP sisältää kolme ”uutta” kappaletta ja musikaalin nimikkokappaleen Lazarus. En ymmärrä, miksi EP haluttiin aloittaa jo kaikkien tuntemalla albumiversiolla Lazaruksesta. Syy lienee juuri musikaalissa, mutta silti siitä tulee sellainen olo, että se on mukana vain muistuttamassa muidenkin kappaleiden olevan Blackstarin sessioista. Uusi kolmikko ei tarvitsisi erikseen Blackstar-lainaa välittääkseen Bowien viimeisen viestin magiaa.



Uudet kappaleet sekä kuulostavat että eivät kuulosta Blackstarilta. Yksikään ei voisi korvata Blackstarin kappaleita, mutta vastinpareja löytyy. Ensimmäinen uusista kappaleista No Plan kuulostaa hämmentävän paljon OK Computer -aikakauden Radioheadilta, ja vasta lopun korvia hivelevät saksofonit tuovat mieleen Blackstarin.

Hitaasti etenevässä, kauniissa balladissaan Bowie kuvailee rajan takaa "täällä ei ole musiikkia, eksyn äänten virtaan". Nimikkokappale on julkaisun hienoin, ja sitä varten julkaistu Tom Hingstonin ohjaama musiikkivideo on yksinkertaisuudessaan hieman kyyneleitä kerjäävä jäähyväismatka avaruuteen lentävälle miehelle tähdistä.

Killing a Little Timessa Bowie kohtaa progemetallin elementeillä maustetun raskaan rockin monimutkaisine rumpu- ja kitarakuvioineen. Jason Lindnerin kilistelevä pianokoristelu tuo hyvin hetkellisesti mieleen Mike Garsonin osuudet Bowien tuotannossa. Aggressiivinen kappale olisi saanut kasvaa pidemmäksikin samaan tapaan kuin Sue (Or In a Season of Crime). Bowie esittää hiipuvaa laulajaa, jolla on "kourallinen lauluja laulettavaksi, sieluusi pistettäväksi, kusettaakseen sinua".



Rokkaava päätöskappale When I Met You on Bowien viimeinen rakkauslaulu. Kyseessä on koko Blackstar-sessioiden suoraviivaisin ja siksi myös joukossaan erottuva poppailu, jolla on selvät sukulaissuhteet Reality-albumiin ja kauemmas 1970-luvun lopun hittiin Boys Keep Swinging. Mielenkiintoisen kappaleesta tekee häiriintyneen jakomielinen lauluraidan tuplaus, joka tuntuu aluksi vimmaiselta kakofonialta oikeassa kaiuttimessa.

No Plan sisältää Bowien viimeiset äänitykset. Kappaleet tehtiin ensisijaisesti Lazarus-musikaalia varten, ja sen kuulee verraten hillityn kunnianhimoisissa sovituksissa. Revittely ei pääse missään vaiheessa alkamaan, ja molemmat Killing a Little Time ja When I Met You päättyvät vähän turhan äkisti. No Plan on oiva kylkiäinen Blackstarille, mutta se ei nouse albumin tasolle nimikkokappaletta lukuun ottamatta.