Jos pitäisi listata yhtyeitä, jotka eivät ole päässeet turhan helpolla, nousee ensimmäisten joukossa mieleen ruotsalainen In Flames. Uran aikana tapahtunut ilmaisun radikaali muuttuminen sekä viimeisimpien levyjen heikohko taso ovat olleet omiaan repimään fanikuntaa moneen eri leiriin sekä synnyttämään usein jopa ala-arvoiseksi äityvää arvostelua yhtyeen tekemisistä. Viimeiset vuodet ovatkin olleet lähinnä yhtä suurta taistelua, sillä matka nykypisteeseen on ollut kaikkea muuta kuin ruusuilla peitelty voittojen taival. Ei olekaan ihme, että välillä omat tekemiset alkavat epäilyttämään jopa bändiä itseään. Osuvasti nimetty Battles purkaa näitä tuntoja pureutuen sisäisten konfliktien maailmaan ja tekee tämän vieläpä hyvin onnistuneesti.

In Flames on uudistanut ulosantiaan rankalla kädellä viimeisimmillä levyillään: melodisen kuolonmetallin ja niin sanotun Göteborg-soundin uranuurtaja on löyhentänyt otettaan menoruuvista ja tätä nykyä yhtye on hankalammin lokeroitava tapaus, jonka musiikki liikkuu lähimpänä vaihtoehtometallia. Suuretkaan muutokset eivät ole välttämättä pahasta, mutta tässä tapauksessa ongelmaksi ovat muodostuneet edellisten julkaisujen mitäänsanomattomuus ja onttous, jonka takia näiden äärellä ei ole tullut viihdyttyä pintapuolista tutustumista enempää. Tämä on ollut omiaan ruokkimaan epäluuloja yhtyettä ja sen nykyistä meininkiä kohtaan. Moneen otteeseen olen pohtinut, tökkiikö tässä nyt bändin nykytyyli vai ainoastaan heikko kappalemateriaali, mutta nyt arpominen voi loppua: Battles on helposti parasta In Flamesia sitten vuonna 2006 julkaistun Come Clarityn.

Yksi asia on kuitenkin hyvä tehdä selväksi: Battles ei ole uusi Clayman eikä edes uusi Soundtrack to Your Escape. Se jatkaa bändin kevyempää linjaa aiheuttaen närästystä niissä tahoissa, jotka vannovat yhtyeen vanhemman materiaalin nimeen. Poikkeuksellista on se, että nyt musiikissa on ryhtiä eikä uudistusmielinen yhtye kompuroi tylsien sävellysten seassa. Päinvastoin monipuoliset sävellykset kuulostavat hyvältä musiikillisen paletin molemmilla äärilaidoilla ja yhtyeen kyky sekoittaa lähes popahtavaa keveyttä metallisempaan ilmaisuun kuulostaa upealta. Ensimmäistä kertaa vuosiin In Flamesin ilmaisussa on sitä kuuluisaa tekemisen meininkiä ja tämän innostus tarttuu myös kuulijaan.

Battles on oivallinen osoitus yhtyeen taidoista luoda selkeitä melodioita, jotka jäävät mieleen jo ensimmäisellä kuuntelukerralla. Erityisesti tämä näyttäytyy tarttuvien kertosäkeiden muodossa ja näihin levyllä on selkeästi panostettu. Sävellykset pysyvät rakenteeltaan suhteellisen yksinkertaisina mutta ovat soundiltaan kuitenkin niin monikerroksisia, etteivät ne paljasta kaikkea kiireiselle. Levy vaatii useamman kuuntelun, sillä sävellysten kudelma raottaa kokonaisuutta pikkuhiljaa tarjoten jatkuvasti lisää koukkuja, jotka vetävät yhä syvemmälle levyn hypnoottiseen maailmaan.

Kappalemateriaali on onnistunutta ja Battles taipuu moneksi. Ennakkomaistiaisina julkaistu biisikolmikko The End, The Truth sekä Through My Eyes ovat myös levyllä erinomaisia vetoja edustaen sen kipakampaa ilmaisua. Pisimmän biisin tittelin nappaava Wallflower taasen maalailee pahaenteistä tunnelmaa, joka kasvaa hienosti kappaleen aikana. Drained ja Like Sand vievät potin uljailla kertosäkeillään ja herkempää osastoa edustava Here Until Forever on julkaisun todellinen tunnelmapala, joka kuitenkin onnistuu välttämään teinimäisen siirappisuuden. Save Me naittaa yhteen rujompaa metalliriffittelyä ja kevyempää kitarointia. Lopputulos on yksi levyn komeimmista veisuista. Ja kun Before I Fall vielä ujuttaa kertosäkeen taustalle naisvoimaa, laulaa tämä daamikuoro levyn lopullisesti kuulijan sydämeen.

Vaikka Battles on selkeästi tehty suuremmille massoille ja siltä paistaa tietynlainen hittihakuisuus, se kuulostaa vain ja ainoastaan In Flamesilta. Yhtye on onnistunut päivittämään soundinsa ihailtavasti tuoreeseen muotoon hävittämättä silti omaa ääntään. Olen aina ollut yhtyeen raskaamman materiaalin ystävä, mutta uutukainen tekee suuren vaikutuksen. Siitäkin huolimatta, että albumilla on havaittavissa siellä täällä pientä puisevuutta, nappaa värikäs ja yllättävä levy lopulta mukaansa. Battles on paljon muutakin kuin vain hieno albumi, sillä se on myös voitonmerkki paljon lokaa niskaansa saaneelle yhtyeelle. In Flames ei ole jäänyt rypemään vaikeuksiin vaan on taistellut tiensä takaisin ansaitsemalleen paikalle. Battles on yksi vuoden parhaista albumeista.