Nautin pitkästä aikaa Star Warsista! Kiitos, Disney! Kun kuulin natseista, joiden mukaan uusissa Star Wars -hahmoissa on liikaa väriä ja liian vähän peniksiä, käytin puoli päivää performanssitaiteeseen: askartelin Disney Infinityssä kentän, jossa musta täti Minni Hiiri pääsi mätkimään stormtroopereita ja Darth Vaderia käsilaukulla. Se oli viihdyttävämpää kuin The Force Awakens ja Rogue One ovat yhteensä. Koin tärähtäneen koomisia ja mielikuvituksellisia tilanteita ja ennennäkemättömiä toimintakohtauksia ikään kuin olisin päätynyt George Lucasin elokuvaan.

Rogue One vierailee aluksi lokakuu Emmerdalessa -planeetalla, joka ei loukkaa älyäsi ihmeillä. Päähenkilöllä on ikävä lapsuus, koska hänen isänsä on kuolemantähti-insinööri. Hän päätyy ottoisän hoiviin. Kun aikuinen päähenkilö on esitelty, hänen on löydettävä ottoisä, jotta hän voi löytää isän, jotta opimme, miksi kuolemantähti voidaan posauttaa elokuvassa Uusi toivo, jonka esiosa tämä on. Selittely on vasta alkamassa, kun takauma muistuttaa, että päähenkilöllä oli se lapsuus. Nipotan nyt sekunneista, mutta hajamielisyyttä nekin korostavat. Leffa on nykymuodin mukainen: uusia kohtauksia filmattiin viime tingassa ja ongelmien olemassaolo kiistettiin, vaikka leffasta uupuu se luonteva samettisuus, joka voi tehdä typerimmästäkin tarinasta nautinnon.

"Totuus kuolemantähdestä" kuulostaisi tarinalta, ellei Uuden toivon uusi versio Force Awakens olisi torpedoinut teemaa: superkuolemantähti posahti muuten vaan. Vielä olennaisempaa on se, ettei posauttelu merkitse mitään enää: imperiumi pysyy vallassa niin kauan kuin nörtit haluavat tumputtaa itsetyytyväiselle fanifiktiolle. Rogue One on epäelokuva, jossa alustetaan toisen elokuvan huipennusta. Mukana on kivoja näyttelijöitä, joten tahdoin ajatella, että uusienkin sankarien uhrauksia tarvitaan ennen "lopullista voittoa", mutta miten paljon katsojan pitää itseään kusettaa? Ewokien grillijuhla antaa tälle leffalle merkityksen - kunhan et muistele Force Awakensia?

Uuden toivon alkutekstien mukaan kapinaliitto on ottanut ensimmäisen ison voittonsa. Vihdoin paljastuu, miksi saaga kannatti aloittaa vasta sen jälkeen! Lopputaistelu on realistisenkarhea esiosatrilogiaan verrattuna. Ei se erikoinen ole, mutta on se lähes yhtä viihdyttävä kuin Seitsemän samurain länkkäriversion uuden version huipennus oli aiemmin syksyllä. Avaruusräiske peittoaa revolveripuuhat, mutta tusinalänkkärin aikana olin kiinnostunut sankareista. Tiimin esittelyssä tehtäväelokuvan pitää onnistua, ja se on outoa, miten Rogue One kompuroi, vaikkei sillä muutakaan tekemistä ole.

Pääosanesittäjä Felicity Jones on kyvykäs, mutta huomionarvoisin naamanvääntely on pultattu satunnaiseen vaiheeseen. Hahmo on harhaillut. Nyt hän liittyy kapinallisiin. Se hänestä. Samoin tekee mm. entinen imperiumin pilotti: Riz Ahmed on hassu luonnostaan ja hahmon epävarmuus tulee esille, mutta tällaiset hahmot eivät saa huippuhetkiä. Donnie Yenin näyttelemä sokea ninja on Voiman ansiosta yhtä mahtava sokea ninja kuin ne kaikki. Hän on mystiikan edustaja jedien jälkeisenä aikana, mutta mantraa "Voima on jees, jees on Voima" (tms) kehnompaa dialogia ei ole kynäilty edes Chewbaccalle. Isi Mads Mikkelsen ja roisto Ben Mendelsohn antavat tarinalle ryhtiä, ja ottoisi Forest Whitaker ehtii haiskahtaa siltä, kuin hän sekoaisi Battlefield Earthin hengessä, mutta eniten aikaa käytetään satunnaisiin taustapahvisotureihin.

Yksi juttu loi nostalgista tunnelmaa. Kuollut näyttelijä on herätetty henkiin kuten Sithin kostossa, mutta tällä kertaa hän puhuukin. Tämä "lähes fotorealistinen" animaatioukko toi mieleen Kloonien hyökkäyksen pankkiklaanilaisen, joka on yksi Lucasin nerokkaan idioottimaisista pikkuvitseistä, jotka määrittelevät lajityypin ja vähentävät tarvetta nipottaa. Star Wars on avaruusooppera. Sellaisissa homo robotti pyytää apua Luukas Taivaskävelijältä ja Hannu Sooloilijalta, eikö?

No, Rogue One on Gareth Edwardsin ammattitaitoisin työ. Todellista draamantajua Monsters- ja Godzilla-ohjaajalta ei löydy, mutta nättejä ovat kuvat. Darth Vaderin pikainen paluu on cosplay-pornoa paremmasta päästä: itsekin aluksi kiihotuin, kun en tiennyt, osaanko pitää hahmoa aitona Anakin Skywalkerina ennennäkemättömässä elämäntilanteessa, mutta eipä se koskaan tarina ole, jota porno paisuttaa. Kokonaista universumia on tarkoitus tutkia, eikä leffa muuta sano, kuin että tästä syystä ensimmäisen kuolemantähden pakoputki oli pöhkö.