Ehkä vanha vitsi palvelee Disneyn kierrätysten ystäviä: halloweenin kunniaksi arvostelen "kauhuleffan"! Vaihtoehdoista kauhein on tämä, jossa Johnny Depp tulkitsee psykoottista Madonnaa. Joku nyökyttelee, sillä Avatarin 3D-aallolla ratsastanut ykköslissu tienasi miljardin ja nämä jälkeiset vain vajaan kolmanneksen siitä.

Viikon jytkyn Doctor Strangen tavoin teos tyydyttää tarpeen tuijottaa näytönsäästäjää. Doctorissa LSD-velhojen peiliulottuvuus muistuttaa omaamme, kunnes velhot järjestelevät sen uusiksi ikään kuin he olisivat animaattoreita, jotka loivat fotorealismia PC:llä vain pilatakseen kaiken. Lissuleffat perustuvat matemaatikon yliajateltuun liirumlaarumiin. Olisin haltioitunut, jos Liisat olisivat järjettömiä siten, että nyrjähtänyttä logiikkaa on pakko ajatella, mutten odota mitään kirjoittaja Linda "Pahatar" Woolvertonilta. Edellisessä epäpätevyyden puuskassa hän teki Prinsessa Ruususesta teinin ja pöheikössä kyykkivän psykopuuman välisen rakkaustarinan (joka oli silti tylsä). Pahatar Lindalla on kyky vaihtaa kohderyhmä lapsista apinoiksi.

Liisan elämä on vihreää kangasta jo ennen uutta psykoosia. Hän on seikkaileva merikapteeni, jonka kaulassa kiikkuu fallossymboli. Kotisatamassa sovinistit kiusaavat, joten hän pakenee Ihmemaahan. Mielisairaalakohtaus vihjaa, että ihmeet saattavat olla kuvitelmaa, mutta se on pelkkä vitsi. Ihme- ja Peilimaa sotkettiin jo viimeksi toisiinsa, joten tarjolla on vain uusi reitti sinne. Olen yhä katkera Narnian tarinoiden tyylisistä jutuista Disneyn hylättyä virallisen, luontevasti vertauskuvallisen Narnian.

Mia Wasikowska on kiva Lissu ja pirteitä ovat miljööt, mutta pian se saakelin hatuntekijä mainitaan. Jos se oli virhe, että Jack Sparrow yleni päähenkilöksi, se on jo rikos, ettei Hullu hatuntekijä hirttäytynyt elokuvien välissä. Olin valmis antamaan Deppille kultaisen vatun seurattuani 4 sekuntia kimitystä lasten mehukestien tasoisissa pellemeikeissä. Ei häntä koko aikaa katsella, vaikka hahmo tarinaa hallitseekin.

Liisa inhoaa "aikaa" jo ennen kuin paljastuu, että Aika on Sacha Baron Cohen. Herra Aikaa puijaamalla Liisa voi korjata masentuneen hattuilijan menneisyyden. Miten juoni liittyy Liisan ja patriarkkojen riitoihin? "Life's a bitch", joten "Time's a dick"? Onko tämä feminismiä? Liisa mainitsee edesmenneen isänsä toisinaan, joten ehkä hän palaa omaankin menneisyyteensä vähintäänkin vertauskuvallisesti? Ei, kun hän palaa "naisen parhaan ystävän" menneisyyteen, eikä tee paljoa.

En ilman pontikkaa löydä Woolvertonin punaisia lankoja. Leffa lähinnä vain selittää satumaan, jota ei pidä selittää. Ihmemaa oli keskiajan kylä puhuvilla jäniksillä, mutta vanhemmat eivät ymmärtäneet kakaroitaan (vain Liisan isäsuhde on hyvä), joten kaikki sekosivat. Juostaan nyt tehosteita karkuun! Woolvertonin E.T.:ssä pökäle pelastaisi planeetan yllättäen hyökkäävältä pierusyövältä. Hyvä haltiatar tekisi hänen Terminatoristaan oikean isän, jotta Arska voisi pussailla John Connorin kanssa.

Kun animaatioeläimet, Anne Hathaway ja digitaalisesti pidennetty, laihdutettu & monistettu Matt Lucas poseeraavat rinnakkain, jonkun resoluutio on väärä. On tässä jouluspesiaalimaisia lavasteitakin, mutta mm. valaistus on pielessä, kun tekniikoita yhdistellään. Depp asuu omassa päässään ja Baron Cohen on itsetietoisesti itseriittoinen, joten jäykistely vailla ymmärrystä siitä, missä elokuvassa näyttelijä on, on vaihtelevaa. Leffa on roskaa, loukkaus ja muuta, mutta oi, somastikin värit vilkkuvat - ei tämä sitä kamalinta kauhua ole. Oli miellyttävää paheksua tätä. Halusin tintata Deppiä naamaan ja halusin haluta. Depp on lapsuuden sankari, joka kerran meikkituoliin istahdettuaan keksi vangita itsensä aikaluuppiin, mikä ei sielua kehitä. Tinttaushalusta sentään löytyy kätkettyjä merkityksiä.