Harri Kauppinen: Helvetin laulut
Kotimainen dark metal -yhtye Beyond the Dream pisti soittimet naulaan muutama vuosi takaperin. Paljon on jäänyt sanottavaa ja nyt näitä tuntoja purkaa yhtyeen entinen keulakuva Harri Kauppinen. Mies on valinnut ensimmäiselle sooloalbumilleen mielenkiintoisen, mutta samalla haastavan lähestymistavan: Helvetin Laulut on tekstit edellä kulkeva teos, jonka musiikissa yhdistyy rock-musiikin herkkyys rujompaan metallitunnelmointiin. Ennen kaikkea se on albumi, joka viis veisaa musiikille asetetuista odotuksista kulkiessaan omia polkujaan.
Helvetin Laulut on kiinnostava yhdistelmä raskasta ja kauniin haurasta. Tyylinsä ansioista se tuntuu lähes runokirjalta, jonka teksteihin haetaan syvyyttä musiikin keinoin. Tunnetta korostaa levyllä toistuva kirjoituskoneen ääni: jokainen kappale on kuin kirjoitettu paperiarkki, jotka lopulta suljetaan yksien kansien väliin. Levy voisi tästä syystä tuntua repaleiselta tekstikollaasilta, mutta lähes haavoittuvaisella alastomuudella kirjoitetut tekstit kiinnostavat, vaikka eivät jatkuvasti vavahduta. Esimerkiksi Marmoripatsaat pohdiskelee mielenkiintoisesti: "Nyt hetken loistat. Kestätkö läpi vuosien? Vai rappeutuuko pintasi päästäen sisääsi kylmyyden."
Albumilla synkkyys on läsnä. Varsinkin levyn alkupuolella kuultava Merkityksettömät sanat möyrii sen verran syvissä vesissä, että kappale lähettää voimakkaita Swallow the Sun -viboja. Vaikka kantava teema tuntuu paikoitellen tuskaisen alakuloiselta, se ei tukahduta. Albumin loppupuoli tarjoaa lohdullisia sävyjä: viimeistään Ikoni tuo ilmaisuun lämpöä jolloin painostava pimeys muuttuu enemmänkin turvapaikaksi. Harmillisesti vastaavanlaisia valopilkkuja levyltä ei löydy montaa, vaikka kokonaisuus vahva onkin.
Levyn ansiot eivät painotu niinkään itse musiikkiin vaan siihen mielentilaan, johon se kuljettaa. Tähän vaikuttavat myös monitulkintaiset sanoitukset, jotka eivät päästä kuulijaa liian helpolla. Helvetin Laulut kehottaakin hienovaraisesti täydentämään sille jääneet tyhjät aukot omilla pohdinnoilla ja tekemään matkan oman mielen syövereihin. Se, millä nuo kohdat täyttää, vaikuttavat paljon siihen, miten levyn loppujen lopuksi kokee.
Helvetin Laulut on kiinnostava yhdistelmä raskasta ja kauniin haurasta. Tyylinsä ansioista se tuntuu lähes runokirjalta, jonka teksteihin haetaan syvyyttä musiikin keinoin. Tunnetta korostaa levyllä toistuva kirjoituskoneen ääni: jokainen kappale on kuin kirjoitettu paperiarkki, jotka lopulta suljetaan yksien kansien väliin. Levy voisi tästä syystä tuntua repaleiselta tekstikollaasilta, mutta lähes haavoittuvaisella alastomuudella kirjoitetut tekstit kiinnostavat, vaikka eivät jatkuvasti vavahduta. Esimerkiksi Marmoripatsaat pohdiskelee mielenkiintoisesti: "Nyt hetken loistat. Kestätkö läpi vuosien? Vai rappeutuuko pintasi päästäen sisääsi kylmyyden."
Albumilla synkkyys on läsnä. Varsinkin levyn alkupuolella kuultava Merkityksettömät sanat möyrii sen verran syvissä vesissä, että kappale lähettää voimakkaita Swallow the Sun -viboja. Vaikka kantava teema tuntuu paikoitellen tuskaisen alakuloiselta, se ei tukahduta. Albumin loppupuoli tarjoaa lohdullisia sävyjä: viimeistään Ikoni tuo ilmaisuun lämpöä jolloin painostava pimeys muuttuu enemmänkin turvapaikaksi. Harmillisesti vastaavanlaisia valopilkkuja levyltä ei löydy montaa, vaikka kokonaisuus vahva onkin.
Levyn ansiot eivät painotu niinkään itse musiikkiin vaan siihen mielentilaan, johon se kuljettaa. Tähän vaikuttavat myös monitulkintaiset sanoitukset, jotka eivät päästä kuulijaa liian helpolla. Helvetin Laulut kehottaakin hienovaraisesti täydentämään sille jääneet tyhjät aukot omilla pohdinnoilla ja tekemään matkan oman mielen syövereihin. Se, millä nuo kohdat täyttää, vaikuttavat paljon siihen, miten levyn loppujen lopuksi kokee.
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti