Itäblokin harmaudesta ja rappioromantiikasta ammentava KYPCK pelaa vahvoilla mielikuvilla. Yhtyeen aiemmat julkaisut ovat olleet onnistuneita kokonaisuuksia, jotka ovat kuljettaneet kuulijan läpi monenlaisten mielenmaisemien. Neljäs studioalbumi 3epo (Zero) alleviivaa ajatusta levyn kestävästä matkasta: läpi albumin toistuva raiteiden kolina luo fiiliksen junamatkasta halki ruosteen raiskaaman maailman, jota kansoittavat sortuneet betonilähiöt ja villiintynyt kasvusto.

KYPCK on levy levyltä lisännyt kerroksia musiikkiinsa sen sielua kadottamatta. Homman ydin on edelleen raskas ja hidastempoinen tuomiopäivän metalli, jota vokalisti E. Seppäsen lohduton venäjänkielinen ulosanti tukee. Tämän lyijynraskaan sisuksen ympärille yhtye on pikkuhiljaa lisännyt monipuolisuutta, melodisuutta ja herkkyyttäkin. Nyt kehityksen lopputuloksena on yhtyeen paras julkaisu.

Levyn vahvuus piilee sen välittämässä tunnelmassa, jota mainio kappalemateriaali tukee. Mieleenpainuvia kappaleita löytyy lukuisia: tanakasti riffittelevä Mne otmshchenie (Vengeance Is Mine), rokkaavasti käynnistyvä Progulka po Neve (Stroll by the Banks of Neva) sekä pahaenteinen Rusofob (Russophobe). Levyn puolivälissä vedenjakajana seisova, massiivinen Ne nebe vizhu ya litso (I See a Face in the Sky) on oivallinen osoitus yhtyeen taidoista luoda myös polveilevan pitkiä kappaleita.


KYPCKin panssarijuna matkaa kohti vääjäämätöntä maailmanloppua. Kyyti ei ole se kaikista kaunein eikä jokainen maisema matkan varrella miellytä, mutta mukana viihtyy päätepysäkille saakka. Karu kauneus sykähdyttää ja tästä syystä 3epo (Zero) on yksi tämän vuoden vaikuttavimmista julkaisuista.