Saksan rässikolmikon – Destruction, Sodom ja Kreator – likainen ja karu metallipaahto on aina saanut amerikkalaisen "thrash metallin neljän suuren" edesottamukset näyttämään lähinnä salonkikelpoiselta setärockilta. Nyt oman panoksensa tähän rässitaistoon heittää Sodom, jonka raaka ja sotaisa metallimättö on säilyttänyt iskevyytensä harvinaisen hyvin läpi pitkän uran.

Sodom on kannuksensa ansainnut aikoja sitten, joten bändin konsepti on hyväksi todettu. Tutulla tyylillä edetään nytkin, sillä yhtyeen 15. studioalbumi Decision Day on täyttä Sodomia: riffivetoista ja rosoista rässimetallia, jonka sieluna kuullaan Tom Angelripperin kärisevää vokalisointia. Ulkoiset puitteet ovat kunnossa, mutta onko yhtye ollut terässä myös sävellyspöydän ääressä?

Ensipyöräytykset harvinaisen rumiin kansiin paketoidusta levystä eivät lupaa paljoakaan, sillä kappalemateriaali tuntuu olevan hyvinkin unohdettavaa sorttia. Riffittely ei vakuuta eikä mikään kolahda ensikuuntelulla. Levy vaatii kuitenkin hieman aikaa, sillä Decision Day näyttää todelliset kyntensä vasta muutaman kuuntelukerran jälkeen, jolloin levyn sotaisa luonne paljastuu kunnolla.

Alkuyskähtelyn jälkeen esille nousee monia hyviä kappaleita, vaikka kokonaisuutena levy jää aavistuksen valjuksi. Parempaa ääripäätä edustavat Blood Lions, Rolling Thunder sekä Caligula, jotka vyöryttävät kuulijan maukkaan riffimankelin lävitse. Strange Lost World taasen rauhoittaa vauhtia toimien mukavana hengähdyshetkenä levyn puolivälissä. Levy huipentuu loppupuolellaan EP-julkaisunakin ilmestyneeseen Sacred Warpath -kappaleeseen, joka on ehdottomasti kiekon paras raita ja yksi yhtyeen parhaista vedoista pitkiin aikoihin.

Decision Day on perushyvä julkaisu, joka pitää verevän veteraaniyhtyeen edelleen ajankohtaisena. Se ei ehkä ole yhtyeen parhaimpia julkaisuja, mutta tinkimätön asenne tekee vaikutuksen. On ihailtavaa, että yhtyeellä, jonka ei nykypäivänä tarvitsisi todistella mitään, riittää silti nälkää tehdä laadukasta musiikkia. Decision Day ei ole lainkaan hullumpi tekele.