Apulannasta kertova Teit meistä kauniin on elokuvan muotoinen keski-iän kriisi. Tuukka Temonen ei ole jäsen enää, eikä hän ollut sitä aluksi, mutta läpimurron vuodet kokenut heppu kelpaisi konsultiksi. Hän on ohjaaja. Itsekritiikki näkyy siinä, että nuori Temonen on jäykkä ja tuima nilkki muihin verrattuna, mutta tasapainoista kerrontaa tämä ei ole. Tämä ei myöskään perustele Temosen isän suurta roolia. Isin ja pojan vaikea suhde ei edes kehity, vaikka ohjaaja symbolista sovintoa hakeekin. Hei hei mitä kuuluu, isi? Sä et tiedä miltä musta tuntuu...! Jos se on totta, että Apulanta löysi todellisen kipinän hetken mielijohteesta värvätyn sekundabasistin isäsuhteen vuoksi, painotukset ovat silti outoja.

Markka kelluu 90-luvulla. On lama. Niin sanoo tv ja radio ja sanomalehti ja Temosen faija, joka pelkää konkurssia. Muistan itsekin lamahokemat, mutta eivät ne nuoruuttani määritelleet. Leffateinien (tiedäthän, päähenkilöiden) elämä vaikuttaa tutulta: kaikkea et saanut, mutta nälkää et nähnyt. Tyypit tahtovat soittaa muuten vaan, joten kohtausten välissä he oppivat lisää ja noin kerran musiikin tyylille haetaan suuntaa. Julmat aikuiset urputtavat, että soitatte hyvin ja tervetuloa uudestaan, mutta volyymiä pitää rajoittaa - PUNK ROCK FUCK, tai no, ei kai tässä mitään. Mutta miksei isi rakastanut... Kostoksi palkkasin Kari Taalasmaan hänen näyttelijäkseen...

Virallisesti: pidän Tommi Taurulasta ja pidin useimmista muistakin näyttelijöistä. Kotoisat junttinaamat ovat teoksen paras puoli. Apulannasta olen ollut montaa mieltä. Olin taajuudella vuoden 2007 tienoilla: albumia Eikä vielä ole edes ilta kuuntelin intohimolla. Leffan kannalta olennaisempi asia on 90-luvun tekno-Peltosen kysymys: miksi nämä kiljuvat sadomasokistianarkistit kirjoittivat peliarvosteluja teinityttöjen poplehteen Mixiin?

"Ne, jotka pitivät F1:stä, pitävät varmasti myös Newman Haas Racingistä, jonka ajotuntuma, kuvakulmat, yleisgrafiikka sekä jopa pause-moden valintaäänet ovat lähes identtisiä." - Apulanta

Ehkä sain vastauksen. Mestari Toni Wirtanen näytteli The Vittupäät -yhtyeen jäsentä elokuvassa Pitkä kuuma kesä. The Vittupäät olivat mystistä, harhaista räyhäporukkaa, kun sankaribändi Kalle Päätalo taas koostui 80-luvun kivoista eppunormaaleista, jotka vähän vetivät kajaalia kulmiin. Uuden leffan mukaan Apulanta on Kalle Päätalo erilaisella soundilla. Se on herttaista, eikä yllättävää, näyttäähän Sipe Santapukki enemmän Baddingilta kuin Ilmestyskirjan pedolta. Platonista mä en piittaa, henki huutaa romantiikkaa, beibi, anna mulle piiskaa, tms.

Yllätyksettömästi Teit meistä kauniin on kohtauskokoelma. Toki asiat kytkeytyvät toisiin. Välissä pitää kulua aikaa, joten patenttiratkaisuna väliin on pultattu muita tunnelmia. Vaikutelma on hajamielinen. Erityisesti alkupuolisko on koominen katkonaisuuden korostaessa kankeita elementtejä. Apulannan ensimmäinen basisti oli naispuolinen vaihto-oppilas, joka ilmeisesti oli tavoittamaton, haikeutta ja sielusäröjä synnyttänyt unelmakeijutyttö. Homma ei toimi, kun suomalainen neiti lausuu englantia miedon aksentin kanssa ja unohtaa toisinaan lausua suomea paksun aksentin kanssa. Eksentrisen Wirtasen näyttelijä Tatu Sinisalo on valikoiduissa yhteyksissä vakuuttava, mutta jos huomio on vaikkapa Taalasmaan devalvoimisessa, taustaobjekti Sinisalo saattaa haiskahtaa imitaattorilta tai Da Vinci -koodin albiinomurhaajalta. Leffan mukaan Wirtasen mälsää tyttöystävää ei punk kiinnostanut - vaikka daami oli eksyä alttarille pöllähtäneen klovnin kanssa? Skenaariota ei voi verrata kuin Uunon ja Elisabethin saagaan. Ontoksi jää sivujuonista jokainen.

Temosella on musiikkivideoita ja muuta ansioluettelossa. Vähän mutkikkaammissa kohtauksissa näkyy hänen kunnianhimonsa visuaalisen kerronnan saralla ja epätasaisesta materiaalista löytyy vaihtelevia merkkejä kehityskelpoisuudesta. Hän on myös kokoomuksen entinen kunnallispoliitikko. Ahaa? Oli se mukavaa, että kriitikko pääsi erikoisnäytökseen, jossa nähtiin tunnelmia ensi-illasta. Ennen elokuvaa puheen piti ilmiselvä kunnallispoliitikko - jonka pitäisi hioa ulosantia ennen eduskuntavaaleja. Sitten alkoi punkrockleffa, jossa kravattimiehet puhuvat devalvaatiosta. Vai niin.

SÄ ET TIEDÄ KUINKA MARKKA KELLUU!!