Vælimaan debyyttialbumi Hirttäydyn Huvimajaan julkaistiin jo viime vuonna, mutta on taas ajankohtainen tänä kesänä ilmestyneen kasettiversion myötä. Tuotoksen ulosantia kuvaillaan kotikutoiseksi, käsityöhengessä luoduksi musiikiksi, jonka tekstejä leimaa ironinen pohjavire. Se julkaisulta myös kuuluu niin hyvässä kuin pahassa. Albumi on puolituntinen rutistus haikeassa tunnelmassa vellovaa musiikkia, jonka sanoituksissa maistuu suomalainen melankolia. Ilmaisu on riisuttu, pääosissa ovat akustinen kitara ja toteava laulu.

Julkaisulla on hetkensä, mutta suurimmalta osin se on tylsähkö ja puuduttava. Albumi kaipaisi rutkasti lisää dramaattisuutta, jotta sen tavoittelema tunnelma onnistuisi kunnolla vangitsemaan pauloihinsa. Näitä hetkiä löytyy muutamia: nokkelasti sanoitettu Hienovarainen onnistuu ikuistamaan haikean tunnelman erinomaisesti ja Lukkojen takana tuo loppupuolellaan mukaan paljon kaivattua intensiteettiä. Muuten kappalemateriaalista ei erityisemmin jää mitään mieleen.

Hirttäydyn huvimajaan on turhan yksipuolinen kokonaisuus. Tämän tyylinen musiikki vaatisi ehdottomasti ympärilleen terävämpiä sanoituksia, jotta muuten niin pelkistetty musiikillinen anti jaksaisi viihdyttää. Nyt kuullaan tasapaksua sanailua, josta ei erota mikä on kirjoitettu pilke silmäkulmassa ja mikä todellisella tunteella. Välillä mukavan painostavaksi kasvava ilmapiiri on albumin paras ominaisuus ja se sopii kasettijulkaisun hieman kohisevaan äänimaailmaan. Se ei kuitenkaan riitä. Parista hyvästä kappaleestaan huolimatta tämän julkaisun äärelle tuskin tulee palattua uudemman kerran.