En kiellä katsomasta tätä leffaa. Aion vain satuttaa sinua todella, todella pahasti.

Kun Jokeri höpötti tuohon tyyliin trailerissa, olin rakastunut. Arvasin hänen puhuvan tohtorille eli tulevalle tyttöystävälleen Harley Quinnille. Jokeri vaikutti hyytävän pelottavalta ja saatanallisen hurmaavalta, ja ellei kukkahattuhenkilö tiedä, tällaiset romantisoidut satuhirviöt auttavat kilttejä ihmisiä pelkäämään oikeaa maailmaa hieman vähemmän. Elokuvassa "satutan sinua" -kohtaus on 3 sekuntia pidempi. Sen rytmi menee pilalle. Hetki sulautuu muuhun epädramaattiseen, merkityksettömään montaasimössöön.

Will Smithin tulkitsema Tappo-osuma ja Margot Robbien näköinen seonnut, kikattava Harley esitellään. Viola Davisin näyttelemä tiukka valtion muori selittää, kuinka hän tahtoo luoda tiimin tällaisista vangituista kelmeistä. Tappo-osuma ja Harley esitellään uudestaan ja muut lyhyemmin. Tappo-osuma on palkkamurhaaja, joten hänen kanssaan neuvotellaan: muut ovat hulluja. Musiikkivalinnat - Queen, Eminem - maksoivat 50 miljoonaa, jotta pitäisimme selittelyjä sikasiisteinä automaattisesti. Kun paha ulottuvuusportti aukeaa, friikeille ilmoitetaan, että olette tiimi. Messiin pomppaa vielä turha ninja, jolla on vinosilmänaamio. Näemme takauman hänestäkin.

Tässä vaiheessa tunsin vihan sykettä ja katkeroitunutta surua, mutta myöhempi sähellys on harmitonta. Konekivääreillä ammutaan mörköjä. Harley pyllistelee huitoessaan pesismailalla. Elämään kyllästynyt gangsta tarvitsee suostuttelua, ennen kuin hän viskoo tulipalloja. Logiikka- ja leikkausvirheet ovat lukuisia, mutta paljonpa välitin, kun tehostekökköjä rankaistiin loppuvastuksena toimivia discopalloja odotellessa. Loputkin trailerivälähdykset Jokerista käydään läpi, sillä herra J haluaa pelastaa pyllistelijänsä.

Vähiten huonossa kohtauksessa henkipatot pysähtyvät tissuttelemaan. Vihdoin sain tuntumaa siitä, miten toimii porukka, josta luulin pitäväni jo viime vuonna. Ei kohtaus sitä perustele, miksi psykopaatit tykästyvät toisiinsa käveltyään kadulla pari tuntia; he eivät lusineet, eivät treenanneet yhdessä. Leffa listaa legendoja, ei luo niitä. On Batman ja Rolling Stones ja Bel-Airin prinssi! Tässä on... tättärää... Jokerin tyttöystävä, joka oli paikalla, kun Robin kuoli! Kuka on Jokeri? Kuka on Robin? Mitä leffaa en nähnyt? Monien mielestä Batman v Supermanin parhaita puolia on se, että pusikosta hyökkää mykkä Xena. Kaikella kunnioituksella: haistakaa perse. Ja Wonder Womanin historiasta sentään tehdään leffa. Suicide Squad varmistaa, ettei Jokerin ja Harley Quinnin tarinaa kerrota oikeasti ennen kuin universumi on flopannut ja buutattu. En jaksaisi odottaa kahta vuotta.

Liskomies ei tee mitään, mutta meikit ovat vakuuttavia. Noita on kasa tehosteita, joista upein on Cara Delevingne. En tiedä, onko Delevingne näyttelijä, mutta savuavana, säkenöivänä ja örisevänä bikininoitana hän on vähintään yhtä schwing kuin mystisenä naapurin tyttönä Paper Townsissa. Kelmejä valvovalla sotilaalla on sutinaa noidan alter egon kanssa. Uskoin alustavasti siihen, että tämä mies ja Tappo-osuma välittävät omaisistaan. Kaikki saavat vähintään yhden kivan repliikin. Ei se kidutusta ollut, kun he taistelivat jumalia vastaan nyrkeillä ja "nokkeluudella". Pari kertaa nauroin tahattomalle huumorille tyyliin pih-heh. Komedia tämä ei ole mainoksista huolimatta.

Helvetin rakettitieteilijät (studiopomot). Hyväksyin sen - juhlin sitä -, että Jokeri tungetaan mukaan vain rahastuksen vuoksi. Tahdoin James Bond -tyyppisen prologin, joka kertoo lyhyen, jämäkän tarinan Jokerista ja Harleyn lankeemuksesta. Siitä olisi luontevaa siirtyä vaiheeseen, jossa Harley ja kumppanit tutustuvat toisiinsa mieluiten särmikkään ristiriitaisissa tunnelmissa. Mutta kun ei. Selittelyä, selittelyä, PS3-grafiikkaa, pyllistys, PS2-tasoa, kaljalle, PS4-huipentuma, loppu. Freddie Mercury on yhä kuollut. Who wants to live over 30, when love must die?


Haluatko yhä täyspitkän version? Tässä: