Jumalatkaan eivät ole turvassa, kun kotimainen Brymir kajauttaa ilmoille sinfonisen kuolonmetallin ylistyksensä. Bändin toisella täyspitkällä metallitulitus soi massiivisena ja melodisena, esikuvat on helppo tunnistaa: Brymir on kuin turboahdettu versio Ensiferumista eikä ulosannin teknisyys jää kauaksi Wintersunin elkeistä. Samankaltaisuudet ovat kuitenkin vain kunnianosoituksia, yhtye seisoo tukevasti omillaan.

Slayer of Gods on väkevä levytys. Tiukkaa riffiä isketään kiivaalla tahdilla toisen perään, rumputyöskentely on värikkään monipuolista ja kaiken kuorruttaa eeppisesti pauhaava syntikka. Soitanta on kautta linjan laadukasta. Äänimaailma on rikas ja monikerroksinen, mutta jokaisen instrumentin kuulee selkeästi. Tuotantopuoli on kunnossa.

Albumin laatua notkauttaa turhan suoraviivaiset sävellykset. Yhtyeen nopeatempoinen musiikki koukuttaa suurimmalta osin, mutta albumia olisi voinut monipuolistaa. Levyllä on nytkin useita rauhallisempia hetkiä, kuten nimikkobiisin Prelude-osio sekä Thus I Became Kronos -kipaleen loppupuolen kaunis tunnelmapala. Suurin osa albumista paahdetaan kuitenkin mahtipontisessa metallimyrskyssä ja loppulevystä tulee pienoinen ähky. Hyvälle kuulostaa, mutta vaihtelu virkistäisi.

Monimuotoisuuden puolesta puhuu se, että albumin parhaat hetket löytyvät sen molemmista äärilaidoista, oli kyseessä sitten raskaampi junttaus tai rauhallisempi melodisuus. Esimerkiksi The Rain on täynnä upeaa tunnelmaa kun taas Risen vyöryy ylitse lähes panssarivaunun voimalla. Siksi onkin lähes harmi, että levy jää aavistuksen yksipuoliseksi monista tähtihetkistään huolimatta. Jos Brymir saa ulosantinsa parempaan tasapainoon tulevilla julkaisuilla, on sillä kaikki mahdollisuudet nousta kotimaisen metallimusiikin suurten joukkoon.