"Muistan kaiken", lupaa Jason Bourne, eikä sano juuri muuta lopun elokuvan aikana.

Minä en muista. Medusan verkossa Bournekin oli menettänyt muistinsa? Sitten daami kuoli ja kolmannessa elokuvassa jotakin opittuaan Bourne pulahti uimaan? Osat 2 ja 3 viihdyttivät kiitos ohjaaja Paul Greengrassin visionäärisesti heiluvan toimintasotkun; sitä voin katsoa lisääkin isolta kankaalta ilmaiseksi. Greengrass tunnetaan paitsi Bournejen, myös laadukkaiden aikuisten trillereiden tekijänä. Puolessa välissä uutuutta tuumin, että kyseessä on hybridi.

Greengrass ei uskonut, että hän ohjaa lisää Bourneja, mutta kameran taakse palattuaan hän on vihjannut, että muuttunut maailmantilanne inspiroi häntä. Bourne seikkailee tällä kertaa talouskriisin runtelemassa Euroopassa, Edward Snowdenin paljastusten ravistelemassa maailmassa... Luulenpa, että Greengrass vitsailee ihan hitusen. Bournejen jälkeen hän ja Matt Damon tekivät vastaavalla energialla Irakin sodasta kertovan toimintatrillerin Green Zonen, joka sallii katsojan käyttää päätään kiihkoilun aikana. Leffa ei tietenkään kiinnostanut ketään. Uusi Bourne flirttailee vastaavan poliittisen sisällön ja tulkinnanvaraisuuden kanssa, mutta selventää lopulta, mikä on puhdasta pahuutta, jonka voi pysäyttää ammuskellen ja kaahaillen.

Muistaakseni Bourne on realistinen versio Wolverinesta. Hän yhä pakoilee viranomaisia ja tahtoo tietää lisää siitä, miten ne ovat häntä manipuloineet. Häneen ottaa yhteyttä hakkeri, joka saattaa olla Snowdeniakin pahempi paljastelija. Kun Bourne ja CIA tuumaavat, että kissa ja hiiri -leikin on jatkuttava, Bourne on Kreikassa, joten ensimmäinen kahdesta isosta toimintaskenaariosta tapahtuu mielenosoituksen aikana. Se on jännittävämpi tausta kuin ovat vaikkapa karnevaalit 007 Spectressä. Tässäkö jo olivat viittaukset Snowdeniin ja "talouskriisin runtelemaan Eurooppaan"? No jaa.

Paljon asioita mainitaan nopealla rytmillä ja on sallittua yhdistellä pisteitä. Opimme, että CIA tahtoo valvoa kansalaisia entistä tehokkaammin Applen tyylisen firman avulla. Maailmalla myrskyää, mutta CIA yrittää kesyttää myrskyn, mutta anarkiahakkerit ja kumppanit eivät hyväksy keinoja. Tahdomme kannustaa Damonia, mutta onko se niin tärkeää, saako mykkä toiminta-apina tietää totuuden itsestään? Alicia Vikander ja Tommy Lee Jones näyttelevät CIA-väkeä, joiden huolet vaikuttavat aiheellisilta, kun he katsovat jännällä musalla höystettyjä Power Point -esityksiä peläten, että salaiset operaatiot paljastuvat. CIA:n värväämällä palkkamurhaajalla Vincent Cassellilla on ilkeä ilme, mutta myös syy vihata Bournea ja paljastelua. Ristiriidat. Tarinankerronnan tulevaisuus on ristiriidoissa! Ei kun hetkinen. Sehän taisikin olla tarinan määritelmä, että jutussa on jokin idea. On hankala muistaa enää.

Huttu paketoidaan koomisesti yksinkertaistaen, logiikkavirheiden säkenöidessä. Teemat unohtuvat, kun yksilöt ratkaisevat riitansa, joita on alustettu vain sivuhuomautuksilla. Jos Bournella on useampi kohtaus jonkun kanssa, toinen tai molemmat ovat repliikin mittaisia. Onnekkaasti hahmot ovat asiallisia yksinäänkin. Näyttelijöiltä ei vaadita paljoa, mutta silmissä kiiltää ammattitaito. Vikander esimerkiksi on uskottava nuorena, lähes ilmeettömänä pyrkyrinä, johon emme varsinaisesti tutustu, mutta jota Jonesin silmät kommentoivat useammalla tavalla.

Leffa on hallittu kaaos, joka toivottavasti uppoaa faneihinkin paremmin kuin rahastus Medusan perintö, sillä heille tämä on tehty. Suosikkisanaani "impressionismi" voidaan käyttää. Aidolta kuulostavien ongelmien listaus piti pääni käynnissä ja vaikka hyvä tahtoni kävi lopulta vähiin, tuttuun tyyliin tärisevä kiihkoilu vangitsi huomioni, kuten se tekisi ilman asiayhteyttä. Heiluvaa kameraa vihaavien kannattaa antaa mahdollisuus yhdelle Greengrassin Bournelle, mutta vain yhdelle; intensiivisyys voi yllättää. Vielä parempi idea: katso Green Zone (ja United 93 ja Captain Phillips).