Red Hot Chili Peppers: The Getaway
Funk/rock-hybridiä veivaava Red Hot Chili Peppers tuntui tekevän Metallicat edellisellä studioalbumillaan. Sen verran taustalle oli uuden kitaristin Josh Klinghofferin soitanta miksattu, että mies koki saman kohtalon kuin Jason Newsted aikoinaan. Olivatpa syyt tähän mitkä hyvänsä, osoittautui I’m With You ihan kelvolliseksi rieskaksi kaikesta repaleisuudestaan huolimatta. Paljon olisi kuitenkin ollut petrattavaa, joten saa nähdä miten yhtye onnistuu musiikinteossa uusimmalla The Getaway -albumillaan.
Uudella levyllä pääosissa ovat funk ja groove rokkipuolen jäädessä selkeään vähemmistöön. Siellä täällä särähtää kitara, mutta suurimmalta osin tarjoillaan soundimassaa, joka painottaa letkeään fiilikseen. Yhtyeellä on paljon hyviä ideoita, joita viljellään pitkin albumia, mutta biisikokonaisuudet ovat valjuja. Yksittäiset elementit eivät riitä pelastamaan levyä. Muutenkin kaikkea leimaa särmättömyys: tasapaksu musiikki soljuu sulavasti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Ei Getaway täysin toivoton tapaus ole, todella keskinkertainen vain. Hyvät biisit mahtuvat yhden käden sormiin, joka on liian vähän 13 kappaleesta. Huippuhetket koetaan suurimmalta osin levyn alussa. Aloituskaksikko leikittelee tarttuvilla melodioilla, erityisesti kovassa radiosoitossa pyörinyt Dark Necessities saattaa muodostua live-setin vakionumeroksi. Molemmat piiput ammutaan kuitenkin heti tyhjäksi. Loppulevyn ruuti on niin märkää, että se leimahtaa vain satunnaisesti. Go Robot viihdyttää levyn puolivälissä hauskalla kertosäkeellään ja hyvällä meiningillä.
Ennen koko genrelokeronsa mullistanut Red Hot Chili Peppers tuntuu olevan eksyksissä. Epätasainen albumi ei toimi kokonaisuutena. Funkkaavana fiilistelynä tämä viihdyttäisi, mutta mukaan ängetyt rokkipalat sotkevat konseptin. Rokkaavampi anti on muutenkin hampaatonta, lähes pakotetun oloista. Kitarasoundi sentään kuuluu, mutta se ei tarjoa erikoisuuksia. The Getaway on suuri pettymys. Tällaista pimputtelua kuulee usein hissin taustamusiikkina, ei maailmanluokan yhtyeen studioalbumilla.
Uudella levyllä pääosissa ovat funk ja groove rokkipuolen jäädessä selkeään vähemmistöön. Siellä täällä särähtää kitara, mutta suurimmalta osin tarjoillaan soundimassaa, joka painottaa letkeään fiilikseen. Yhtyeellä on paljon hyviä ideoita, joita viljellään pitkin albumia, mutta biisikokonaisuudet ovat valjuja. Yksittäiset elementit eivät riitä pelastamaan levyä. Muutenkin kaikkea leimaa särmättömyys: tasapaksu musiikki soljuu sulavasti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Ei Getaway täysin toivoton tapaus ole, todella keskinkertainen vain. Hyvät biisit mahtuvat yhden käden sormiin, joka on liian vähän 13 kappaleesta. Huippuhetket koetaan suurimmalta osin levyn alussa. Aloituskaksikko leikittelee tarttuvilla melodioilla, erityisesti kovassa radiosoitossa pyörinyt Dark Necessities saattaa muodostua live-setin vakionumeroksi. Molemmat piiput ammutaan kuitenkin heti tyhjäksi. Loppulevyn ruuti on niin märkää, että se leimahtaa vain satunnaisesti. Go Robot viihdyttää levyn puolivälissä hauskalla kertosäkeellään ja hyvällä meiningillä.
Ennen koko genrelokeronsa mullistanut Red Hot Chili Peppers tuntuu olevan eksyksissä. Epätasainen albumi ei toimi kokonaisuutena. Funkkaavana fiilistelynä tämä viihdyttäisi, mutta mukaan ängetyt rokkipalat sotkevat konseptin. Rokkaavampi anti on muutenkin hampaatonta, lähes pakotetun oloista. Kitarasoundi sentään kuuluu, mutta se ei tarjoa erikoisuuksia. The Getaway on suuri pettymys. Tällaista pimputtelua kuulee usein hissin taustamusiikkina, ei maailmanluokan yhtyeen studioalbumilla.
Keskustelut (9 viestiä)
20.07.2016 klo 20.00
Moderaattori
Rekisteröitynyt 12.04.2016
20.07.2016 klo 21.01 7
En ole ikinä ymmärtänyt että suurempi määrä biisejä voi olla huono juttu. Jos on silkkaa paskaa levy täynnä niin toki ei ole mitään väliä montako biisiä on mutta jos tästäkin levyltä otettais nuo parit rokin tapaiset pois niin muuttuisko levy sitten paremmaksi? Tiedän että eräät puristit kuuntelevat levynsä aina alusta loppuun mutta on olemassa syy miksi levyllä on kappalejako
Tokihan jos levyllä olisi vaikka kahdeksan kappaletta, joista puolet olisivat hyviä niin levy olisi kokonaisuutena parempi ja saisi korkeamman arvosanan. Nyt mukana on vain muutamia hyviä biisejä, joka suhteessa isoon määrään kappaleita on aika vähän. Ja se tietenkin näyttäytyy arvosanassa.
Ja jos rokintapaiset kappaleet otettaisiin levyltä pois, silloin tuntuisi että kokonaisuudella olisi jonkinlainen selkeä teema jonka mukaan edetään. Nyt sitä ei ole, vaan tämä tuntuu olevan tarkoituksetonta haahuilua.
21.07.2016 klo 10.19 1
En ymmärtänyt miksi rokkikappaleet pilaavat levyn.. Mielestäni rhcp:n levyillä on aina ollut tälläistä kompoilua, rokkia ja funkahtavaa.
21.07.2016 klo 12.34 3
En ymmärtänyt miksi rokkikappaleet pilaavat levyn.. Mielestäni rhcp:n levyillä on aina ollut tälläistä kompoilua, rokkia ja funkahtavaa.
Musta levy ja konsepti on eri asiat??
21.07.2016 klo 19.16
Pikkujuttuja toki mutta ihan jännä että joku oikeasti ajattelee että moodin poistaminen olisi parempi. Toki musa on hieman eri juttu koska oletusarvoisesti biisit täytyy kuunnella järjestyksessä ja parhaassa tapauksessa jokaisen biisin loppu ja alku kohtaavat toisensa
28.07.2016 klo 15.12 3
Saako peli huonomman arvosanan jos hyvän yksinpelin kylkeen on pultattu heikko moninpeli tai päinvastoin?
Pikkujuttuja toki mutta ihan jännä että joku oikeasti ajattelee että moodin poistaminen olisi parempi. Toki musa on hieman eri juttu koska oletusarvoisesti biisit täytyy kuunnella järjestyksessä ja parhaassa tapauksessa jokaisen biisin loppu ja alku kohtaavat toisensa
Niin eli jos levyllä on 1 tai 2 hyvää biisiä niin koko levylle pitäisi antaa niiden ansiosta myös arvosanaksi hyvä, vaikka koko levy olisi muuten paskaa? Tottakai levyt arvostellaan kokonaisuutena ja liikaa huonoja biisejä levyllä laskee arvosanaa.
Rekisteröitynyt 10.04.2007
29.07.2016 klo 10.28
En ole ikinä ymmärtänyt että suurempi määrä biisejä voi olla huono juttu. Jos on silkkaa paskaa levy täynnä niin toki ei ole mitään väliä montako biisiä on mutta jos tästäkin levyltä otettais nuo parit rokin tapaiset pois niin muuttuisko levy sitten paremmaksi? Tiedän että eräät puristit kuuntelevat levynsä aina alusta loppuun mutta on olemassa syy miksi levyllä on kappalejako
Itse kuuntelen levyjä pääasiassa vinyyliltä, aina alusta loppuun.
Kyllä turhat täytebiisit saa mun puolesta poistaa surutta.
03.08.2016 klo 10.34
Rekisteröitynyt 04.09.2011
19.09.2016 klo 08.37
Kirjoita kommentti