Ranskan metalliylpeys Gojira on itselleni hankala tapaus. Yhtyeen murskaava murjonta toimii yksittäispaloina erinomaisesti, mutta levykokonaisuudet ovat lähes poikkeuksetta jättäneet kylmäksi. Ainoastaan mainio From Mars to Sirius on lähimpänä täysosumaa vaikka sekin on kaukana täydellisyydestä. Nyt yhtye palaa levytyskantaan uudella levyllään, joka kantaa nimeä Magma. Olisiko tässä viimeinkin levy, joka jyrää koko voimallaan mukaansa?

Magma on piristävän erilainen tuotos aiempaan verrattuna, vaikka monet tunnistettavat elementit ovat mukana: nykivät ja raskaat kitarariffit, taitava rumputyöskentely sekä äkkiväärät sävellykset ovat tuttua Gojiraa. Edellisistä levyistä poiketen mukana on runsaampaa puhtaiden vokaalien käyttöä sekä paikoitellen pelkistetympi ote sävellyksiin. Läheskään kaikki kappaleet eivät ole täynnä yliteknisiä sävelkimppuja. Tässä tapauksessa vähemmän on enemmän. Yksinkertaisempi ote toimii erinomaisesti ja sopii levyn orgaaniseen ja ilmavampaa soundiin.

Yhtyeen sävellystaidoista kertoo paljon se, että levyltä jää monia kohtia mieleen jo ensimmäisellä kuuntelukerralla. Esimerkkeinä voi mainita The Cellin mielipuolisen vimmaisen aloituksen, Strandedin kissanvingutus-riffin ja simppelin kertosäkeen sekä nimibiisin lähes aavemaisen kitaroinnin. Koko levy ei kuitenkaan tarjoa tällaista korvakarkkia vaan varsinaisia helmiä joutuu ruoppaamaan loskan keskeltä.

Levyn alkupuolisko on sen parasta antia, jonka jokainen biisi kolahtaa aina nimikkokappaleeseen saakka. Tämän jälkeen kappalemateriaali läsähtää, vaikka siellä täällä yksittäisiä koukkuja löytyykin. Tasapaksu läpsyttely puuduttaa ja kun albumi vielä kruunautuu tyhjänpäiväiseen akustiseen lopetusbiisiin, jää ihmettelemään, miten pahan mahalaskun yhtye levyn loppupuoliskolla tekeekään.

Gojira on uusimmalla levyllään liikenteessä tuoreella otteella ja muutos on suurimmalta osin onnistunut. Kappalemateriaalin toivoisi olevan tasaisempaa, jotta levy toimisi myös kokonaisuutena. Yhtye jättää edelleen odottamaan täydellistä onnistumista, jolle on kaikki edellytykset olemassa. Magma on kuitenkin kelvollinen albumi, joka esittelee Ranskan metallijätin sellaisena kuin sen olen oppinut tuntemaan kaikkine huippuhetkineen ja rimanalituksineen.