Joskus tuntuu, että kaikki ihmiset on tulostettu samalla 3D-printterillä ihan sinun kiusaksesi. Niillä on sama ääninäyttelijäkin. Tahdot sanoa, että jokainen meistä on arvokas lumihiutale, mutta sitten viikon ylivoimaisesti suosituin artikkeli kertoo lomailevasta punkerosta, joka ostaa tätien perintökalleudet 95% alennuksella lupsakan lipevyytensä johdosta (klikkaa, saatana!). Ymmärrät tuijottavasi kloonattuja muukalaisia, joista ei saa otetta.

Tällaista elämää elää myös Michael, joka on harmaantunut asiakaspalvelun asiantuntija. Hänen silmissään jopa miehet ja naiset, jopa tuttavat ja tuntemattomat ovat samaa muovia. Leffa on stop-motion-animaatio, mutta halutessaan se on hienovarainen. Michael on britti Yhdysvalloissa, joten on helppo päästä sisälle turhautuneisuuteen, kun amerikkalaiset harjoittavat sisällötöntä small-talkia, eivätkä aina ymmärrä Michaelin aksenttia. Väsynyt mies kirjautuu hotelliin pitääkseen aamulla esitelmän.

Olisipa kohtalo varannut meille kaikille maagisen keijukaisen: niin täydellisen olennon, että elokuvan on palkattava kolmas ääninäyttelijä ilmaistakseen, miten se meitä helisyttää! Lisa on ujo, Michaelia nuorempi nainen, joka näyttää tuppukylästä karanneelta ala-asteen opettajalta. Hänellä on huono itsetunto ja sen mukainen ryhti. Mutta se ääni. Michaelin huomio on jakamaton. Lisa on otettu. Hän on paikalla Michaelin esitelmän vuoksi, joten tilanne etenee omalla painollaan. Voin luvata, että ilta on kauniimpi kuin yksikään kohtaus elokuvassa Team America: World Police.

Anomalisa on uusin työ Charlie Kaufmanilta. 3D-printatut lukijat ovat nähneet Tahrattoman mielen (Jim Carrey, jou) ja minua kuuntelevat myös Synecdoche, New Yorkin. Kaufmanin loogisella surrealismilla on niin paljon / vähän ymmärtäjiä, että rahoitusta haettiin Kickstarterin kautta.

Jotakin hämmentävää on meneillään juuri ennen kuin Michael ja Lisa tapaavat. Miksi he edes tapaavat? Tunteellinen katsoja elää hetkessä, kun kaksi rikkinäistä aikuista etsii yhteistä säveltä kohteliaasti ja varovaisesti, mutta motivoituneina. Erinäiset yksityiskohdat ovat herkempiä ja uskottavampia kuin tavallisissa elokuvissa, ja olen vakavissani; tämä ei ollut sisäpiirivitsi action-figuurien keräilijöille.

Monet romanssit alkavat baarista. Jos tarvitset taikajuomaa kokeaksesi yhden elämäsi taianomaisimmista hetkistä, mikäpä siinä, velhoseni. Sekään ei ole avain kokonaisuuteen, että leffa viittaa oireyhtymään, josta kärsivä pitää muita yhtenä henkilönä. On harvinaista, että animaatio myöntää tiedostavansa, miten parhaat animaatiot toimivat: ne kertovat mielenhäiriöistä, mutta eivät niin selkeästi, että tulkinta on pakollinen. Pieni merenneito kertoo itsenäistyvästä teinistä, eikä kiistattomasti sukupuolenkorjausleikkauksesta, psykoosityyppisestä sairaudesta, tai siitä, että tarinan keksinyt pelle peloton oli outo. Vastaavasti kuka tahansa alakuloinen voi ottaa Anomalisan realistisen sisällön hyvin henkilökohtaisesti. Oudompi kama sitten kommentoi tuntemuksia.

Syleilen itse toiseksi* tärähtäneintä tulkintaani. Kaufman on täyteläisesti kajahtanut huuhkaja. Leffa on loistava vitsi - jossa on enemmän raakaa inhimillisyyttä kuin kahdessa klassikkoromaanin uusintafilmatisoinnissa. Väittääkseni sisältö avautuu vaivatta ja halutulla tahdilla, mutta toinen kierros on arvokas, koska ymmärrys kokonaisuudesta silottaa näennäiset rosot.

Tarina luotiin ääninäytelmää varten, mutta leffa olisi tyystin erilainen esimerkiksi piirrettynä tai näyteltynä. Stop-motion on sitä, että ajan ulkopuolella elävä voima saa elottomat, todelliset asiat liikkumaan. Tekniikka luo tietynlaisia tunnelmia, joista johtuen monet stop-motion-animaatiot ovat kauhukomedioita. Tässä draamassa se on eri tavoin merkityksellistä, miten epätodellisilta tai todellisilta asiat vaikuttavat. Teos on uniikki, täydellinen; annoin lopputekstienkin rullata kahteen kertaan.


*Tärähtänein tulkinta on se, että minä olen jonkin sortin Neo ja Kaufman on kontaktia hakeva Morpheus! Leffa viittaa syntymäpäivääni, joka on myös ääninäytelmän ensi-ilta, ja ensirakkauteni tunnetusti on stop-motion-hahmo Sheeva, jolla on ainutlaatuinen ääni.