Kotimaisen Mad Hatter's Denin toinen täyspitkä levy Excelsior on varsinainen musiikillinen tilkkutäkki. Kitarariffittely vie ajatukset heavy metallin kultakaudelle vuosikymmenten taakse tuoden mieleen useat lajinsa legendat. Mielleyhtymä muun muassa Iron Maideniin ei ole sattumaa. Sinfoninen voimametalli puolestaan tuntuu olevan kuin Helloweenin tai Rhapsodyn kynästä ja onpa mukaan ympätty annos progea. Jos mallia otetaan, niin silloin sitä kannattaa ottaa parhailta. Tämän on Mad Hatter's Den sisäistänyt.

Yhtyeen melodinen, aavistuksen voimametalliin kallellaan oleva hevimäiske on tuttua kamaa yhtyettä seuranneille. Näkyvin muutos aiempaan on lauluvastuun siirtyminen Jarno Vitrille, joka hoitaa tonttinsa mallikkaasti. Teknisesti levytyksestä ei myöskään valitettavaa löydy. Bändi hallitsee soittimensa ja levyn moninaisista elementeistä koottu äänimaailma on yltäkylläinen, muttei kuitenkaan liian täyteen ahdettu.

Albumin soundi on yksi syy, miksi Excelsior kuulostaa hyvältä eikä kappalemateriaali huonoa ole sekään. Levyn rauhallisemmin aloittava intro Eye of the Storm johdattaa kuulijan varsinaiseen pyörteeseen joka käynnistyy Break the Chains (Into the Black) ja Birds of Prey -kaksikolla. Kappaleet ovat levytyksen menevämpää antia, jotka pieksävät kuulijaa myrskyaaltojen lailla. Levy etenee muutenkin rivakasti, vaikka mitään yliäänistä kaahailua onkaan turha odottaa. Koko albumi soi power/sinfonia/heavy metal-akselistolla näitä eri tavoilla painottaen. Kaunis ja rauhallinen Guardian Angel on ehtaa heviä kun taas Through the Unknown etenee voimametallin ehdoin.

Tyylisuuntien sekoittaminen on yksi albumin suurimmista vahvuuksista, mutta siihen liittyy myös ongelmansa. Levy kärsii paikka paikoin keskinkertaisuudesta, joka tuntuu kumpuavan yhtyeen yrityksestä tasapainoilla näiden eri musiikkisuuntauksien ristiaallokossa. Se jättää kokonaisuudesta hiomattoman vaikutelman. Keskittyminen tiettyyn osa-alueeseen voisi saada materiaalin potkimaan vieläkin kipakammin.

Mutta kyllähän levy iskee ja lujaa. Useista tyylilajeista kasattu musiikki kuulostaa hyvältä, mutta näistä aineksista olisi mahdollista luoda vieläkin toimivampi paketti. Mad Hatter's Den on kuitenkin oikeilla jäljillä. Excelsior toimii ja lupaa hyvää jatkoa ajatellen.