Reckless Loven edellinen kasari-ja hittikiimainen tuotos Spirit ratsasti selkeillä Def Leppard ja Van Halen -viittauksilla. Levyn ympäripyöreän pöyhkeä soundi oli turhankin yltäkylläinen. Vaikka kertosäkeissä oli yhteislauluun houkuttavaa tarttuvuutta, bändin häikäilemätön lainailu jätti myös negatiivisia fiiliksiä. Tuore levy InVader pyrkii seisomaan omilla jaloillaan. Lainailu pysyy aisoissa. Levyn soundi on ilmavampi ja lähempänä 2000-lukua. Eihän bändi kasarihevanderia ole unohtanut mutta osittain ote on rock-henkisempi. Reckless Love laajentaa ääripäitä.

Pretty boy swagger -viisussa Reckless Love on lähempänä 2000-lukua kuin koskaan aikaisemmin. Bonfunk MC's goes kasari. Bändi ei kuitenkaan kadota omaa ilmettään. Toisaalta Rock it innostuu jopa lievästä räpätyksestä. Let's get cracking on toisessa ääripäässä, turvallisinta Van Halen -tyylistä ilonpitoa. Albumin parhaita takapuolen heiluttajia ovat mahtipontinen We are the weekend, 'pölkyllä päähän' -kertsillä varustettu nyrkit pystyyn -keikkahuudatus Hands sekä edellisen levyn tuotokselta maistuva laiskanpulskea Monster. Kevyempi syntikkafiilistely Child of the sun on aivan mainio rentoilupala kun taas Scandinavian girls kehtaa ratsastaa härskisti menevällä Kings Of Leon -otteella ja kornille virnistelylle annetaan reilusti tilaa.

Reckless Love on ehdottomasti parhaimmillaan auringon kattoon ripustavissa iloluontoisissa rokkipaloissa. Se on jo selvää ettei Recless Love ole kulmakunnan räkäisin kujakolli mutta ryhmällä on viihdyttäjän taito hyppysissään. Tuoreella levyllä bändi ei hirttäydy kasariin vaan antaa 2000-luvulle mahdollisuuden. Lopputulos kuulostaa yllättävänkin raikkaalta.