Helsinkiläinen Wishing Well luottaa itsepäisesti 70-ja 80-lukujen hevanderiin. Vokalisti Peter James Goodmanin, kitaristi Antti Korkiakosken, rumpali Rip Radioactiven ja basisti Richard Beckerin maailmassa 2000-luku on utopiaa ja 1984 lähitulevaisuutta. Bändi sai medianostetta vierailevan vokalistin Graham Bonnetin (Rainbow, Michael Schenker Group, Alcatrazz) ansiosta. Bonnetin puhkuma Hippie heart gypsy soul on ehdottomasti kiekon maukkaimpia vetoja - jonkinlainen Deep Purplen ja Michael Schenker Groupin yhteenliittymä.

Mutta mainiosti rock-kukkoilee myös bändin vakioääni Peter James Goodman. Vahvasti blues rockin juurilta saksalaistyyliseen heavyyn ponnistava Wishing Well tekee kaiken 30 vuotta vanhoilla opeilla. Kiekon aloittava Deep Purple -henkinen Chasing rainbows voisi olla Purpen esittämä Rainbown-coveri. Toisaalta, heti seuraavassa viisussa (Science fiction) bändi kuulostaa hyvinkin saksalaiselta ja Goodmanin äänessä on ripaus nuorempaa Udo Dirkschneideria. Luck is blind tuo mieleen Whitesnaken kun taas tukevampaa riffivoimaa esittelevä Sands of time hyppää takaisin 80-luvulle. Holy mountain juuttuu jo turhankin laiskaan junnaukseen.

Balladeihin Wishing Well ei tunnu löytävän riittävää tunteen paloa. Parissa siivussa ripeämpi ote olisi kokonaisuuden kannalta kestävämpi ratkaisu. Ulkopuolinen tuottaja ja 'studio-Hitleri' olisi varmaan ollut myös paikallaan. Omalle musiikilleen uskollisena bändi ei kuitenkaan tee kompromisseja. Chasing Rainbows on ihailtavan itsepäisesti toteutettua vintagerokkia - nämä tyypit suorastaan hengittävät vanhaa hevanderia.