Paranormal Activity: The Ghost Dimension on omituisen elokuvasarjan hämmentävä huipennus. Pääpiirteet ovat tuttuja. Uusi tyttö puhuu näkymättömän mörön kanssa ja asioita tapahtuu, joten isi virittää kameroita ympäri asuntoa. Sarja koostuu löydetyistä kotivideoista, mutta tässä erässä yksi kameroista on taikavehje, joka näkee "aaveulottuvuuteen" ja taltioi toisinaan arkistakin kolmiulotteista kuvastoa. Uudet hahmot katsovat nauhalta myös edellisiä elokuvia ja muuta, jotta pari palasta loksahtaisivat yhteen. Olisiko jännää, jos 007 Spectre alkaisi siten, että James Bond katsoo telkkarista Conneryn ajan Bondeja tuumien, että "Spectre vaikuttaa julmalta firmalta"?

Tunnen tuntevani Toby-demonin, koska kertoohan se hirviöstä jotakin, jos sillä ei ole parempaa tekemistä kuin töniä esineitä ja vääntää joku mutkalle kerran vuodessa. Jos olisin sellainen keräilijä, joka ei avaa lelupakkauksia, voisin ostaa Jasonin ja Freddyn seuraksi tyhjän laatikon, jossa lukee Toby. Taikakamera paljastaa Tobyn olevan leijuvaa ja humisevaa mönjää. Joo, vaimoseni: on aika jännää, että tyttäremme huoneeseen ilmestyy öisin Haamujengistä karannut valtaisa mouruava mönjäpylväs. Kannattaisiko tilannetta seurata? Hahmot reagoivat demonin tönimisiin siten kuin ennenkin, mutta tietokonegrafiikka ei tee vaikutusta edes heihin.

Kun taikakamera viedään varhain mystiseen hiukkaspilveen, 3D-version valinnut katsoja sukeltaa outoon aaltoon. Jekku vaikuttaa selkeämmältä, kuin se lopulta on. Toisinaan taikakamera taltioi syvyysvaikutelman, mutta toisinaan latteassa kuvassa on huomionarvoista vain matala resoluutio. Ehdin ajan kanssa pohtia, onko 3D- tai silmälaseissani vikaa, mutta ilmeisesti korkeintaan päässäni on, sillä yritteliäs, puoliksi hyytävä ja puoliksi hölmö huipennus hyödyntää 3D-efektiä järkeenkäyvästi. On oivempaa olla hämmentynyt kuin tylsistynyt kauhuleffan aikana, joten valitse 3D-versio.

Yleisön reaktiot, joilla sarjaa alunperin mainostettiin, ovat sarjan suola. Mitään ei tapahdu. Mitään ei edelleenkään tapahdu. Ei mitään. Nyt tapahtui! IIK! Kot kot kot! Hih hih hih! Nuo äänitehosteet pitäisi lisätä DVD-versioihin, jotta ne olisivat minkään arvoisia. Se on ihan sama, mitä mieltä minä olen Ghost Dimensionista, sillä kot-kot-totuus on se, että yksinkertainen alkupuoli irrotti muusta yleisöstä lupaavia reaktioita, mutta savumönjäsisältö ei. Perinteinen, kutkuttava tyhjän tuijottaminen jää vähäiseksi, koska hitaissa kohtauksissa tapaa olla tehosteita ja sanalliseenkin selittelyyn kuluu aikaa. Kun tästä sarjasta tehdään elokuvamaisempi, aikaan saadaan huono elokuva. On mahdotonta uskoa, että Ghost Dimension koostuu "löydetystä materiaalista", mutta hahmot ovat yhä pinnallisia kuin Hauskoissa kotivideoissa. Pari humoristista hetkeä tekevät heistä siedettäviä.

Leffojen 1-4 tarina tiivistyisi varttiin ja tämä huipennus 10 minuuttiin. Kokonaisuutena saaga on yli 7 tuntia (+ tytärelokuvat) kestävä, mutta hyvin yksinkertainen riivaajaelokuva. Katso tarkkaan... Kuuntele... Tunnetko pääseväsi totuuden jäljille? Aistitko muinaisen pahuuden? BÖÖ - heitin jotakin naamaasi! Loppu. Seurasin saagaa mielelläni. Palaan sen pariin vain jos muutan kanalaan, joten en sure jännitteiden laukeamista varsinkaan, koska tarpeettomat visuaaliset paljastukset tehdään 3D:nä; 3D-kauhua ei ole koskaan liikaa, ei hyvää eikä huonoa. Olen joskus tuuminut, että Toby saattaa olla Röllin näköinen huru-ukko, joka hipsii käytävillä hilpatihippaatunnelmissa. Tuohon ajatukseen verrattuna Ghost Dimension on ehtaa kauhua, vaikka hymy huulilleni jäikin.