Iron Maidenin uusinta studiokiekkoa odotettiin jännityksen sekaisin tuntein, sillä yhtye väläytteli, että vuonna 2010 julkaistu The Final Frontier olisi yhtyeen levytysuran päättävä albumi. Lisäksi tilannetta varjosti vokalisti Bruce Dickinsonilla todettu kurkkusyöpä, jonka takia koko yhtyeen tulevaisuus oli vaakalaudalla. Kuitenkin viisi vuotta edellisen albuminsa jälkeen bändi julkaisee uuden tupla-albumin, joka kantaa nimeä The Book of Souls. Mutta mitä tarjottavaa on Iron Maidenilla vuosimallia 2015?

Yhtyeen 16. studioalbumi sisältää paljon tuttua ja turvallista mutta myös uutta. Iron Maidenin musiikillinen kehityskulku on ollut selvästi havaittavissa 2000-luvun levytyksissä: nopeatempoiset, tiiviit riffirykäisyt ovat levy levyltä kasvaneet aina vain eeppisimmiksi ja pidemmiksi eepoksiksi, joissa tunnelma on noussut pääosaan. Se, miten muutokseen suhtautuu, on jokaisen kuulijan itsensä arvioitavissa.

The Book of Souls jatkaa edellisten levyjen linjaa. Mukana on muutamia reippaampia menoraitoja, kuten sinkkubiisinäkin julkaistu Speed of Light sekä toisen levyn avaava Death or Glory. Yhä enemmän jalansijaa Iron Maidenin nykytuotannosta vallaneet pitkät ja hitaasti käynnistyvät kappaleet ovat runsaasti edustettuna myös yhtyeen uusimmalla tuotoksella. Näistä mieleenpainuvimpia esityksiä ovat If Eternity Should Fail, rokkaava The Red and the Black joka äityy loppupuolella melkoiseksi instrumentaalifiilistelyksi sekä yli 18-minuuttinen Empire of the Clouds, joka piano- sekä jousiosuuksineen kuulostaa hyvinkin erilaiselta muuhun bändin tuotantoon verrattuna. Dickinsonin säveltämä kappale nouseekin levyn ehdottomaksi kohokohdaksi ja kipuaa yhdeksi yhtyeen parhaista kappaleista koskaan.

Levyn yli 90-minuttisesta kestosta huolimatta sen jaksaa kuunnella vaivattomasti lävitse. Levyä tuntuu alkuun vaivaavan jonkinsorttinen mitäänsanomattomuus: kappaleet vain rullaavat lävitse ilman että niistä jää mitään erityisempää muistikuvaa. Silti niiden tunnelmasta nauttii ja pikkuhiljaa jokaisesta kappaleesta alkaa löytää pieniä koukkuja ja elementtejä, jotka miellyttävät kuulijan korvaa. Levyn usean kerran läpi kuunneltuani en pysty yhtään varsinaisen huonoa kappaletta nimeämään, sen verran tasaisen vahvasti bändi on sävellystyönsä tehnyt. Toki jos tästä tasavahvuudesta haluaa negatiivista löytää, niin suurin osa kappaleista ei varsinaisesti tajuntaa räjäytä, vaikka niiden parissa viihtyykin.

The Book of Souls on hyvä levy. Se ei mullista bändin musiikillista linjaa, mutta tarjoaa sopivassa mittasuhteessa uutta sekä vanhaa. Jos olet nauttinut Iron Maidenin viimeisimmistä levytyksistä, ei myöskään tämä albumi tuota pettymystä. Ei huonosti yhtyeeltä, jonka aktiiviura on kestänyt jo 40 vuotta. The Book of Souls on oiva päätös (?) yhtyeen pitkälle uralle.

Teksti: Jesse Kärkkäinen