Henri Tiili ja Napoleon Soolo ovat eräitä myyttisiä tarusankareita, joihin mummoni vertasi moderneja ilmiöitä. Tv-sarjan Napoleon Solo (The Man From U.N.C.L.E.) viimeiset fanit nukkuivat pois kauan sitten, mutta uusi seksikäs suomennos Koodinimi U.N.C.L.E. takuulla tuo teinit saleihin. Aloitetaan isolla juonipaljastuksella. Loppumetreillä sankareille kerrotaan, että koodinimenne on nyt U.N.C.L.E. Mitä tämä tarkoittaa? Ei hajuakaan.

Britin näyttelemä ja britiltä vaikuttava Napoleon Solo on jenkki, joka toisen maailmansodan jälkeen ryhtyi keinottelemaan ja kehittyi mestarivarkaaksi. Tämä on sanahelinää. CIA sai hänet kiinni ja pakotti hänet palkkalistoille, joten hän on nykyään aidompi James Bond kuin nykyinen Bond. Elämme 60-lukua. Solo lähetetään Itä-Saksaan pelastamaan nainen, jonka isä on natseja palvellut tiedemies. Saman fräuleinin perässä on jykevärakenteinen KGB-tosikko Illya Kuryakin. Hengenvaarallisen mutta koomisen kahakan jälkeen Solo ja Kuryakin saavat kuulla, että CIA ja KGB tekevät yhteistyötä. Ydinpommi saattaa posahtaa.

Guy Ritchie jatkaa ohjailua Sherlock Holmes -leffojensa kepeän humoristisessa hengessä, mutta ei syyllisty maanisuuteen, joka teki kakkososasta rasittavan. Uutuus on kiltisti sanottuna turvallinen agenttiseikkailu, joka toisinaan pysähtyy nautiskelemaan sisällöstään, mutta ei vakuuta, että joku oikeasti tahtoi tehdä tämän 20 vuotta suunnitteilla olleen ikuisuusprojektin, jonka ympärillä ovat pyörineet sellaiset nimet kuin Tarantino ja Cruise. Esimerkkejä:

1. Jöröttävä Kuryakin ja mainittu lyyli katsovat toisiaan vinoon, mutta kun fräulein hupsuttelee kännissä, he lähenevät ja katsoja lähenee heitä. Olisi kivaa, jos myös Kuryakin ja Solo oppisivat tuntemaan toisensa, mutta leffa lähinnä vain toteaa, että nahistelusta huolimatta he seikkailevat yhdessä "ensi viikollakin".

2. Kidutuskohtaus on haaste matalan ikärajan seikkailulle. Kiduttaja esitellään kammottavana legendana, mutta hän vaikuttaa setämäiseltä hammaslääkäriltä. Sessio on huvittava ja hitusen hyytävä. Muut roistot ovat tusinatyyppejä ilman mainitsemisen arvoisia motiiveja tai kohtauksia.

3. Kun Solo löytää eväskorin keskellä toimintakohtausta, hän pysähtyy nautiskelemaan toiminnan jatkuessa taustalla. Tyylikäs musiikki tehostaa vitsiä. Tämän hetken joku tahtoi luoda, mutta esimerkiksi hyökkäys pahisten päämajaan on pakkopullaa. Ritchie jakaa kuvan moneen osaan kuten vanhojen tv-sarjojen introt tekevät ja saa leffan tuntumaan trailerilta.

Ritchie yrittää, mutta kokonaisuus on hengetön kuin purkkamainos. Onko hän päätynyt lääkitykseen edellisen Sherlockin johdosta? Sankaritekoja paremmin mieleeni jäi hetki, jossa kuva ja ääni luovat vaikutelmaa kiihkeästä takaa-ajosta, vaikka kyse on siitä, että sankari valitsee turvallisen kiertotien. Huipennus on niin mitäänsanomaton, että Solokin vaikuttaa hämmentyneeltä: tässäkö tämä oli? Luulin olevani mummojen päiväuni numero kolme heti Roger Mooren jälkeen?

Soloa näyttelee kolean tyylikäs Henry Cavill, joka humpuukihuhujen mukaan saattaa olla seuraava Bond. Särmikkään Bondin jälkeen nostalginen Bond saattaisi piristää, ja tämä leffa näyttää mallia niinä hyvinä hetkinä. Vahvojen hahmojen ystävänä pidän elokuvan ratkaisevimpana virheenä sen perusideaa, eli kahta miesagenttia. Bond harvemmin kehittyy ihmisenä, mutta olemme aina matkalla hänen kanssaan. Solo jää melkeinpä sivuhahmoksi, kun hänellä ei ole senkään vertaa merkityksellisiä kohtauksia kuin Armie Hammerin ja Alicia Vikanderin näyttelemillä kavereilla. Moni kevyttä Bond-mukaelmaa etsivä pitää mutinoitani liian ankarina.