Jenkkiläinen The Higher lupaa yhdistää emon, popin ja r&b:n toimivaksi
dancepartyksi. Onko tämä sitten poikabändi-poppiemoa? On Fire on
vakuuttavasti jenkkiläinen tuote. Soundi on säädetty ympäripyöreäksi ja
hajuttomaksi, bändin tyypit ovat söpöjä ja laulavat kivasti. Music Television -yhteensopivat raja-arvot karsivat kapinallisuuden ja
korostavat perhearvoja. The Higher on sisäsiisti tapaus.

Kiekon alkuun heitetyt Insurance? ja Guts herättävät lievää hyväksyvää nyökyttelyä. Poppiemoa tosiaan, mukavan toimivia viisuja ja pojat laulavat kuin enkelikuoro. Jatkossa bändi heittäyttyy tosissaan poikabändiosastolle ja Westlife/Backstreet Boys-hehkutukset aiheuttavat allekirjoittaneessa pahat allergiareaktiot. Välillä mukaan heitetään kuin kiusaksi ripaus säröstä pyöristettyä kitaraa ja Rapture-tyyppistä iskua ja biittiä. Osassa viisuista meno on kuin Jamiroquai olisi löytänyt sisäisen rokkarinsa.

The Higher ei ole täysin toivoton tapaus. Bändi on kuitenkin enemmän pop
kuin emorock. The Used ja Fall Out Boy ovat saaneet itsestään
kevytversion, The Higher on kaloriton ja hajuton vaihtoehto. Jostain
syystä kiekolle on väännetty täysin munatonta kiiltokuvapoppia, joka
vesittää muutamat Ok-tason kevytemoilut. Toivottavasti bändiä ei tuoda
Eurooppaan uutena emorock-toivona. Kaverit saisivat räkäiset naurut
peräänsä, ensin tietenkin nyrkistä pusuttimeen. Nyrkkiä voisi antaa myös
kiekon tuottajatahoille. Tässä bändissä olisi enemmän potenssia, nyt
kiekko ei yllä edes ok-tasolle. Tarkoittaa siis, että huomenna emme tätä
bändiä muista.