Focus
Ensi-ilta: | 13.07.2015 |
Genre: | Komedia, Rikos, Trilleri |
Ikäraja: | 11 |
Jos mihinkään ei voi luottaa, vaarana on, ettei millään ole väliä. Focus vakuuttaa, että tarinalla on useita potentiaalisesti kiehtovia suuntia. On helppo omaksua miehen asenne: hän antaa naisen yrittää huijata itseään, koska huijaukset ja seksi kiinnostavat yhtä lailla. Alfaurosten ja -naaraiden teerenpelissä manipulointi käsittääkseni kuuluu asiaan. Saattaa myös olla, että joku huijaa lähinnä itseään. Herraa vaivaavat menneisyyden haamut. Neidin haavoittuvaisuus tulee esille epäonnistumisten hetkillä. Se on varmaa, että päähenkilöt piittaavat jostakin, sillä molemmat vilauttavat vakavaa naamaa myös ollessaan yksin.
Tarina on jaettu kahteen näytökseen. Kiireettä esitelty pari ajautuu erilleen, mutta vuosia myöhemmin femme fataleksi kukaties kehittynyt daami palaa isoa keikkaa hautovan herran elämään. Alkupuolisko romantisoi taskuvarasliigojen kuviot. Tyypit tekevät sitä, mitä mummoja koijaavat itäeurooppalaiset haisulit, mutta, öh, ruusuilta tuoksuen. Uhrien reaktioita ei jäädä ihmettelemään ja he ovat kuulemma rikkaita ja ehkä he vaimoaankin pettävät, joten viis heistä. Smithin hahmo ei ole ainoa, joka suorastaan ilahtuu huijatuksi tulemisesta. Tämä on vaihtoehtoinen todellisuus. Voit luultavasti opiskella huijariksi ammattikoulussa. Loppuvaiheen konflikti lähtee siitä, että yksi huijari ei ole valmis maistamaan omaa lääkettään. Ihme friikki!
Karismaattisen pääosaparin kujeilu on pikkutuhmaa klassisessa hengessä. Muutamat oudot sivuhahmot kuten Smithiä avustava härski punkero antavat ylimääräisiä syitä pähkäillä, mitä leffa ajaa takaa. Olin lumoutunut alkupuoliskolla: piittasin hahmoista, vaikka hörähtelin tyhmille, muikeille käänteille. Kirjoittajat eivät väsähdä, vaan pyrkivät yllättämään loppumetreilläkin kaikkea materiaalia hyödyntäen. Sen tiedostaminen, että käänteet on alustettava, ei kuitenkaan takaa, että kuvioissa on järkeä. Erinäiset varhaiset sivumaininnat saisivat jäädä mielikuvitusta kiihottavaksi tuulen huminaksi. Jälkimmäisellä näytöksellä on niin paljon uuttakin esiteltävää, että kerronta muuttuu katkonaiseksi, jos hahmot ovatkin yhä pääasia.
Ohjaajaparin Glenn Ficarra & John Requa aiempia töitä ovat I Love You Phillip Morris ja Hölmö hullu rakkaus. Hölmöt sedät rakastavat ideaa esimerkiksi huijarihomoksi autokolarissa muuttuvasta Jim Carreysta, mutta vaikka se tarina on tosi, he saivat senkin näyttämään juhlavan epäuskottavalta. Sedillä on kyky myydä katsojalle pärinänsä ja muut fiiliksensä. Focusin nautittaviin vetoihin kuuluvat valikoidut sumennukset / tarkennukset, jotka kestävät puolisen sekuntia pidempään kuin on tapana ja täten kehottavat "katsomaan tarkemmin". Mutta sitten herrat esittelevät liikaa yksityiskohtia ja kerronnasta katoaa fokus.
Se on laskettava leffan ansioksi, että elämää suurempia hahmoja arvostava allekirjoittanut alkoi kuolata ensi vuoden tapaukselle Suicide Squad. Smith ja Robbie näyttelevät antisankareita myös siinä: Smith on palkkamurhaaja Deadshot, Robbie on Jokerin tyttöystävä Harley Quinn, Jared Leto on Jokeri ja Paper Townsin lumoava keiju Cara Delevingne näyttelee jakomielitautista noitaa. Voi pojat! Tai ehkä: hypätkää järveen, pojat! Viime viikolla opin foorumeilta, että miehen näköisen Delevingnen kulmakarvat ovat oksettavat. Tällä viikolla opin, että Smith on vienyt valkoisilta miehiltä naiset. Joillakin on rankkaa.
Keskustelut (2 viestiä)
31.07.2015 klo 19.28 3
02.08.2015 klo 17.24
Kirjoita kommentti