Melkein Vieraissa tekee kunniaa Gösta Sundqvistin johtamalle Leevi & The Leavingsille. Legendan maineeseen nostettu bändi ja Gösta saattavat teinisukupolvelle olla vieraampi asia. Nuoremman polven artistikunnan versiot ovat siinä mielessä tervetullut lisä joulun levymyyntiin. Toisaalta osa biiseistä saa kovin turvallisen versioinnin, sovituksissa ei lähdetä sooloilemaan. Happoradion Unelmia Ja Toimistohommia osoittaa uusioversioiden vaikeuden. Bändi luottaa sovituksessa vanhaan hyväksitodettuun muottiin, Happoradion osa on vain lisätä biisiin säröä ja skebaa. Toisessa ääripäässä kaikuu Nieminen Ja Litmanen-duon instrumentaaliversio kappaleesta Tuhannen Markan Seteli.

Mariskan Poika Nimelta Päivi saa myös mukavan leppoisan jazz-poljennon. Egotripin Rin Tin Tin on akustisena fiilistelynä maukas pala. Jani Wickholm onnistuu myös tyylillä, tosin viisu on lähellä hukkua turhan sokeriseksi. Kemopetrolin syntikkapop-muottiin aseteltu En Tahdo Sinua Enää on myös hauska. Olavi Uusivirta ja PMMP:n Paula Vesala ansaitsevat erityiskiitoksen. Pimeä, Tie, Mukavaa Matkaa onnistuu tuomaan vanhaan mahtiviisuun uutta kulmaa. Ville Leinosen ja Samettivallankumouksen Kiinalaisessa Pesulassa yllättää säröisellä ulosannilla.

51 koodia ei keksi muuta kuin runtata skebamuuria peliin. Viikate on Viikate mutta biisi ei alkuperäisestä parane. Uniklubi vääntää Leeviä rautalangasta. Onneksi suoranaisia ohilaukauksia ei ole kuin Poor Seamusin Nainen Toiselta Planeetalta. Kokonaisuus esittelee pätevästi Leevin tuotantoa uudelle sukupolvelle. Leevinsä jo omaksuneelle veteraanille kiekon anti jää laihemmaksi. Albumi toimii kuitenkin tribuuttina, liian suuria väänöksiä ei ole lähdettu tekemään. Alkuperäistä kunnioittaen ja tämän päivän soundia lisäten, Melkein Vieraissa heittää respektiä mutta ei ala liian tuttavalliseksi.