Toton edellinen albumi Falling In Between ei ollut hassumpi levy. Kyseisestä levystä on aikaa jo useampi vuosi ja Bobby Kimball on valitettavasti jättänyt vokaalivastuun. Tuoreella levyllä laulava Joseph Williams oli aikoinaan mukana Fahrenheit ja The Seventh One -levyillä ja XIV vertautuukin tyylikkäästi edellämainittuihin Toton uran tähtihetkiin. XIV on kuin Falling In Betweenin ja kahden edellämainitun albumin yhteenliittymä.

Toto kauhoo isoja sattumia ja fiiliksiä omasta menneisyydestään. Allekirjoittaneelle The Sevent One oli hunajaisessa pophenkisyydessään ehkä pyöritetyin Toto-kiekko kautta historian mutta eiköhän se Toto IV ole se paras levy. Tuoreella albumilla on havaitsevinaan välähdyksinä jopa lievästi Musemaista soundia mutta plussana mainitaan muutamat mainiot kitarasoolot ja jazz-jamittelut. Toto kuulostaa Totolta. Miinuspuolelle on laskettava Williamsin paikoin väsynyt laulusuoritus. Myös viisumateriaaliin on eksynyt pari puolihuolimatonta täytepalaa.

Mutta, reipas Holy war on kuin suoraan edellisen albumin studiosessioista ja levyn aloittava Running out of the time mahtuu varmasti tulevien keikkojen biisilistalle. Totomainen voimaballadi Burn löytää muistumia bändin historiasta, Africa ja I Will remember kaikuvat sujuvasti taustalla. Great expectations ei ole vokaaleiltaan parasta mahdollista Totoa mutta sävykäs tunnelmointi on tarttuvaa ja idearikasta. Orphan yllättää kuulostamalla aluksi Muselta mutta kertosäkeessä soi vahva retro-Toto.

Toto onnistuu mainiosti tavoittamaan The Seventh One ja Fahrenheit -albumien aikaisia tunnelmia. Joseph Williamsin vokaalit eivät kuitenkaan ole enää parhaimmassa terässä. Lukather on kuitenkin vahva taustavoima myös laulusuoritusten osalta. Eihän tässä mitään uutta ja ihmeellistä ole tarjolla mutta nostalgianappulaa painellaan antaumuksella ja Toto osoittaa olevansa edelleen luomisvoimainen orkesteri. Vahva tekijä, omassa genrelokerossaan.