Jake Gyllenhaalin näyttelemä Louis ei ole pahantahtoinen mies, vaan opportunisti. Varkaudet eivät lyö leiville. Onnettomuuspaikalla hän huomaa, että satunnainen kameramies vastaa materiaalista, jota pulliaiset pällistelevät aamukahvia hörppiessään. Louis pyrkii alalle määrätietoisesti. Hän ei tiedä mitään, mutta tekevä oppii. Verisen videon tv-uutisille myytyään hänelle vahvistetaan, että tätä ihmiset janoavat. Hän on löytänyt paikkansa, eikä hän pysähdy. Vaikka hän usein sanoo suoraan, mitä hän ajaa takaa, normaalit eli teennäiset ja/tai tyhmät ihmiset eivät pysy aallonpituudella. Louis on eksentrinen, mutta hän hymyilee ja hehkuu motivaatiota, joten ehkä hänen kanssaan pitää liittoutua. Annetaan hänelle valtaa ja yllätytään, jos hän tai pankinjohtaja tai poliitikko paljastuu psykopaatiksi.

Nautin Louisin seurasta. Hän ei ole mysteeri, vaan kone, joka reagoi tilanteisiin siten, kuin älykkään koneen voi olettaa reagoivan. Ihmisen simulointi on vaikeaa, joten toki hän on outo. Hän on uskottavampi kone kuin esimerkiksi Chappie ja tämä on sympaattista kutkuttavan kierolla tavalla. Leffa on satiiri, eikä olisi viiltävää kritisoida kärkevää hirviötä, joka tarjoaa tavallisille ihmisille sitä, mitä pyydettiin. Jos tällaisella koneella olisi sielu, hän käyttäytyisi vähemmän loogisesti ja menestyisi heikommin. Ehkä hän olisi nettitoimittaja, joka tuhahtaa, kun kollegan uutinen tuntemattoman ihmisen kuolemasta otsikolla "Star Wars -näyttelijä kuoli" lypsää tuhansia klikkauksia. Ehkä hän saisi moraalisen krapulan aina, kun hän onnistuu keksimään myyvän otsikon, koska hän tietää onnistumisen johtuvan siitä, että tavallista useampi meni lankaan ja hän tahtoisi aidosti palvella tunteakseen olevansa ihminen. Sielu on autistien ja psykopaattien keskeinen ero. Tietoisku on tarpeen, sillä useissa nettikeskusteluissa pohditaan, onko Louisilla autistisia piirteitä.

Louis nappaa vihjeitä poliisiradiosta ja kaahaa onnettomuuspaikoille tuhatta ja sataa. Hän on tyly koditonta apuriaan kohtaan, jotta tyyppi oppisi ja muistaisi olevansa esine. Isossa liigassa tunnelmia on hyvä tutkia kohteliaammin. Rene Russon näyttelemä uutisohjaaja on elämää nähnyt nainen, jolla on standardienmukaista menestyvän ihmisen karismaa, mutta akka on ahne ja ylpeä, joten loogisempi Louis saa niskalenkin, kunhan hänellä on myytävää. Se on väittääkseni hyytävää ja hilpeää, kun hahmot myyvät sielunsa halvalla. En toivo, että pahaa tapahtuu, kuten eivät toivo useimmat uutispornon suurkuluttajatkaan. Ehkä negatiivisista asioista nauttiminen on terveellisempää kuin pillittäminen ja täriseminen negatiivisessa maailmassa? Sitäkin olen kokeillut. Keskeisiksi kysymyksiksi jäävät ne, lisääkö murhepornoteollisuus murhetta ja kannattaisiko kehittää tekniikoita, joilla suojautua narsisteilta ja psykopaateilta, jos vaisto kehottaa pyllistämään sellaisille.

Kuinka realistista on se, että kamalasta materiaalista innostuva uutistoimitus pyrkii kiihottamaan katsojat epätoivoon? On vaikea sanoa. Olen tietoinen amerikkalaisten tv-uutisten törkeästä teennäisyydestä, mutta suomalaiseen silmään kohtaus on hienovarainen kuin höyryjyrä. Ihmiskunta on parodiaa itsestään, joten on mahdollista, että väittäisin fiksummaksi satiiria, joka esittää maailman järkevänä paikkana, jolla on hillityn synkät puolensa. Sinänsä tehokas ja tyhjäkäynnistä vapaa käsikirjoitus menettää luottamuksen katsojaan selkeimmin viime metreillä, kun elokuva selittää itsensä sen sijaan, että se loppuisi vitsin luonnolliseen, erinomaisen vahvaan huipennukseen.

Öisen suurkaupungin eteeriset tunnelmat ovat puoli ruokaa. Nälkäinen susi ja orjuutettu puudeli metsästävät ja jokainen voitto on vielä kiistattomampi tragedia kuin mauttomimmat satunnaiset seksivitsit, jotka minä tuntien tuloksettoman nettisurffailun jälkeen päätän jakaa sivustollamme. Gyllenhaal on laihduttanut korostaakseen kasvojensa palikkamaisuutta ja silmiensä kuoppia ja suoritus itsessään on hänen uransa vahvimpia. On tavallaan sääli, että Louis esitellään varkaana, sillä olisi palkitsevampaa poimia olennainen informaatio suorituksesta. Mitä vikaa on suorapuheisessa hymypojassa, joka sinnikkäästi pyrkii työelämään? Gyllenhaal ei tarvitse apua vastatakseen.