Italialainen dark metal -ryhmä Lykaion kertoo Facebook-sivuillaan fanittavansa ryhmiä kuten Sentenced, Katatonia, Nevermore ja Anathema. Levyä läpikäydessä kyseiset nimet on helppo allekirjoittaa. Bändin toinen kokopitkä Heavy Lullabies ottaa selkeästi vaikutteita suomalaisesta alakulossa rypemisestä tyyliin Entwine, To/Die/For, Charon, Poisonback. Ruotsinmaalta napataan mukaan annos sleaze-rokitusta ja löytyyhän taustalta myös häivähdys goottia. Italian poikien tavoite olla jonkinlainen HIM:in ja Sentencedin välimaastosta tallaava pateettinen synkisteliä onnistuu vain osittain.

Synkkää ja dramaattista, sitä saa mitä tilataan mutta loppupeleissä Lykaion vaikuttaa köyhän miehen versiolta, kopion kopiolta. Ensimmäinen sudenkuoppa on vokalisti Alessandro Sforzan persoonaton puhkuminen, jossa on rosoa ja emootiota mutta miehen ääni sopisi astetta rujomman materiaalin työstämiseen. Myös albumin tuotanto on kovin tasapaksua, seikka joka vain korostaa yliyrittämisen ilmapiiriä. Sforzan äänestä ei irtoa Ville Valomaista draaman kaarta, ei vaikka kuinka puhkuisi. Sforza on heikoilla vesillä juuri herkemmin etenevässä kuiskailussa.

Rennommalla asenteella, valovoimaisemmalla laulajalla ja terävämmällä tuotannolla albumista olisi saanut asiallisen melankoliassa rypemisen opinnäytteen. Nyt kaikki jää "melkein mutta ei ihan" -tasolle. Tiedä sitten onko se puuttuva palanen pohjoisen pimeys ja pakkasen pureva viima mutta hyvistä lähtökohdista huolimatta Lykaion saavuttaa vain sen kuuluisan "ihan ok"-tason. Respektiä kuitenkin Italian jannuille, suhteellisen syvältä ja routaisen oloisesta maasta tyypit lapioivat sattumia.