Lajimme lyhyt historia. Luolamiehet raiskasivat. Feminismi keksittiin. Kajahtanut kaappipervo Stephenie Meyer pihtasi, mutta haaveili, että naapurin discohomo paljastuu apinaksi, joka ottaa väkisin. Meyer naamioi fantasian Twilight-saagaksi, jossa kokematon impi kostuu kimaltelevan pesäpallokeijun ja hikisen ihmislatinon uhkaillessa. E.L. James on Meyerin fani, joka tunnisti totuuden. Jamesin Fifty Shades of Grey oli alunperin Twilight-fanifiktiota. Muokattu, kaupallinen versio kertoo pohatasta, joka kurittaa kimmaa makuukammarissa tavoilla, jotka voivat olla osa tervettäkin parisuhdetta. Tarinassa suhde on arveluttava. Sellaisia tarinat ovat. Fifty Shades of Grey on suunnattu aikuisille, kuten ovat Hellraiser ja piirustukset, joissa Disney-hahmot bylsivät sukulaisiaan, ja se on iso ero Twilight-saagaan, joka sairaista piiloviesteistä huolimatta on vienyt nuorten- ja jopa lastenkirjallisuuden palkintoja. Fifty Shades of Greyssä ei ole muuta vikaa kuin se, ettei James osaa kirjoittaa, ja se, että kirja on parissa vuodessa noussut kaikkien aikojen suosituimpien joukkoon.

Leffa sensuroi kohutut ylilyönnit. Yksi käsi näppäimistöllä naputellut seksikohtaukset on vaihdettu osaavan ohjaajan aistikkaisiin otoksiin, joissa on kyse pääasiassa kosketuksesta ja psykologisista jännitteistä, jos pyllyäkin toki paukutetaan. Nauroin vain alkupuolella. Opiskelija Anastasia Steele ja miljardööri Christian Grey esitellään kuin 70-luvun pornossa. Anastasia kompastelee ja sönköttää ja puree huulta luodessaan himokkaita katseita pomoherraan, jota hän on tullut haastattelemaan. Miehille suunnatussa filmissä Grey tuikkaisi tatin kuivana suoleen saman tien.

Sen sijaan hän käyttäytyy täsmälleen yhtä absurdisti kuin pesäpallokeiju Edward. Hän kyttää Anastasiaa. Hän tönii apajille pyrkivää ihmislatinoa. Edwardia siteeraten hän uhoaa, että tytön kannattaa pysyä kaukana, koska hänellä on synkkiä taipumuksia, joita on vaikea ymmärtää. Toisin kuin Edward, Grey on karismaattinen heteromies, joten kiinnostuin mysteeristä ja aloin nähdä kipinöitä tahattoman huumorin takana.

Parisuhteelle omistaudutaan täysin: aikaa ei jää sivuhahmojen takaumille, ei pesikselle. Seksi, romantiikka ja kompromisseja vaativat ristiriidat näyttäytyvät merkittävinä asioina. Olen kyllästynyt sinänsä realistiseen tarina-aihioon, jossa hahmot hetken mielijohteesta panevat ja sitten miettivät, kannattaisiko rakastaakin. Tässä leffassa lämmittelypano on koomisen naiivi, mutta söpö käänne, ja ruoskan uhka säilyttää jännitteet. Leffa on kärjistetty ja se toistaa itseään, mutta milloin viimeksi näimme parempaa? En hyväksy vastaustasi. Sitä ei heijastettu kankaalle meilläpäin ja mielestäni merkittävin sisältö tapahtui hipsterien korvien välissä.

Fifty Shades of Greystä löytyy pari tasoa. Grey esittelee jo varhain sadomasokistiluolansa. Hän painottaa, että tästä hän tykkää. Hän haluaa Anastasialta kirjallisen suostumuksen. Hän on viettelevä paholainen, joka tarpeen mukaan pehmentää diiliä lahjoilla ja lempeydellä. Anastasian tehtäväksi jää päätellä, onko hän astumassa ansaan, vai onko äijä sillä tapaa rikki, että sen voi pelastaa. On lupa pelätä Anastasian – ja miljoonien naisten ja nössöjen – puolesta, että Grey onnistuu määrittelemään miesihanteen uusiksi. En kykene lukemaan Jamesin (tai Meyerin) painotuotteita montaa sivua kerrallaan. Ennakkoluulojen vuoksi päässäni kaikui varoitus: tarina tulee hajoamaan käsiin. Kuviot kuitenkin päätellään yhtä näppärästi kuin useimmissa yliarvostetuissa taide-elokuvissa.

Dakota Johnson, Jamie Dornan ja ohjaaja Sam Taylor-Johnson ovat tämä elokuva. Heidän versionsa Twilightista tai muutamista lukemistani Harlequin-romaaneista saattaisivat säväyttää. Twilightissa suuta aukoneen Bellan ja Johnsonin näyttelemän Anastasian keskeisin ero on Johnsonin eloisa hehku. Valokuvissa arkisen somalta näyttävän Johnsonin suoritus on hyvin eroottinen. Johnsonin silmissä toisinaan näkyvä äly ja itsetietoisuus on periaatteessa juoniaukko. Grey on täysin epäuskottava elokuvahahmo, mutta hauska sellainen ja Dornan vaikuttaa viihtyvän roolissa toisin kuin keijuvastineensa, Palikka Pattinson.



Oh, James. Olen kiitollinen, että suosiosi pakotti siveän Hollywoodin sivupolulle. Saliin astelu pelotti kuin tissilehden osto teininä ja Helinä-keijun ja merirosvokeijun näytös viime vuonna, ja punaa nousi poskilleni jo vaginarasvamainoksen aikana. Se, että kyvytön muori osuu fanipornolla kultasuoneen ja nousee sukupolvensa puhutuimpien taiteilijoiden joukkoon, on inspiroivaa, hauskaa ja murskaavan masentavaa, ja tunnen mielelläni tunteita. Tuhlasin omiin fiktiivisiin tarinoihini rutosti aikaa ennen kuin sydämeni särkyi ja sieluni kuoli. Koska jotkut klikkaavat minua yhä, vaikka olen antanut mm. Helinälle enemmän tähtiä kuin laatudraamoille, on pakko kokeilla, josko myös vanhaa Peltosta viimein onnistaa. (Ysk.) Pieni hetki.

"En vieläkään tiedä, miksi kutistuin siiselin mittaiseksi, mutta en pelkää enää. Pelastettuaan henkeni toistamiseen, siivekäs blondi on pysynyt seurassani, joten uskon hänen välittävän happaman katseensa takana. Hän on ihmeellinen otus. Hän pitää etäisyyttä, mutta tänään kun heräsimme, hän riisuutui edessäni ja siveli kurvejaan kastepisaroissa kostuttamillaan kämmenillä. Silmäni ehtivät puoliksi kuopistaan, ennen kuin hän huomioi läsnäoloni. Kuultuaan vakiorepliikkini 'minkäs hetero himoilleen voi', hän tuijotti minua syvän hämmennyksen vallassa, ennen kuin hän verhosi sulonsa. Hän näytteli tyyntä, mutta hänen poskensa hehkuivat ja äänensä vapisi, kun hän löi pöytään perusasiat keijuista. Yksi heikäläinen syntyy aina, kun vauva ensi kerran nauraa. Vain silloin kun lapsikuolleisuus on korkeaa, he tulevat kiimaan ja lisääntyvät perinteisellä tavalla väkilukua ylläpitääkseen. Siksi heiltäkin löytyy pillu ja tissit. Jälleen yhden päivän Helinän perässä patikoituani olen kehittänyt tarpeen tuikata päiväkodin tuleen."

Menikö käsi housuun? Monta miljoonaa dollaria on tulossa? No haista sitten vaikka paska.

"Silmäilin nelinkontin asettuneen keijun kertaalleen korkattuja onkaloita puristaen hikisin käsin havunneulasista punottua mattopiiskaa. Paukautettuani pari kertaa, Helinä jäi haukkomaan henkeä ja räpyttelemään siipiään. Humautettuani lujempaa, hän jähmettyi kauttaaltaan, mutta vain hetkeksi: hänen siipensä alkoivat laskeutua hitaasti maata kohti täristen kuin tyttöparan olisi tullut vilu. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei minulla jöpöttänyt, mutta entisenä feministinä tunsin naispuolisten ystävieni arvostelevat katseet neuloina selkäni lihassa, mikä toisaalta vain paransi verenkiertoani."