Jenkkibändi Fall Out Boy oli aikoinaan pirteä pop punk -ryhmä mutta nykyään punk on yhtä kaukana bändin nimestä kuin Nickelback on grungea. Muutenkin kyseiset kaksi orkesteria ovat kovasti lähetyneet toisiaan - mikä on ehkä Nickelbackin kannalta suurempi ihmetyksen aihe. Fall Out Boyn edellinen studiotekele Save Rock And Roll oli jo niin hajutonta listapoppia että bändin nimen olisi samalla voinut laittaa vaihtoon. Tuore levy American Beauty/American Psycho pyrkii edelleen listoille Maroon 5:n mieleen tuovalla asenteella.

Kiekko tarjoaa kuitenkin yllätyksen. Bändin pirteä pop rock lainailee pätkiä ja tunnelmia populaarikulttuurin eri osa-alueilta ja lopputulos on yllättävänkin viihdyttävää, joskin sokerisen munatonta. Jos ei nyt aivan Maroon 5 niin ehkä sen ilkeämpi pikkuveli. Aivan mainio Centuries tai aseista riisuvan pirteä Uma Thurman sekä paikoin Kentin Dom andra -kappaleen mieleen tuova The Kids are'n alright ovat törkeän hittihakuisia mutta samalla pirun viihdyttäviä tekeleitä. Immortals on suoranainen korvakarkki. Fall Out Boy onnistuu tyrkkäämään hyväntuulista virnettä naamalle.

Kekseliäät sovitukset pelastavat paljon sillä tyyppien rock-asenne on syvällä rahakukkarossa. Mutta mikä synti olisi sorvata viisuihin hieman kireämpää skebaa? Tietyllä tavalla Fall Out Boy on myynyt oman menneisyytensä rahakkaan tulevaisuuden toivossa. Kiekon jokainen hetki on tarkoin mietittyä kaupallisuutta. Vaikka allekirjoittanut kuuntelee kiekkoa sujuvasti, harmistus laskelmoinnista aiheuttaa närästystä. Viihdettä isoilla kirjaimilla mutta rokkia on mukana yhtä paljon kuin Britney Spearsilla sielukkuutta.