Tumppi Varosen Sivupersoona-niminen rieska on lähellä Problems-aikoja mutta Varosella on lupa kokeilla hieman herkempääkin kulmaa ilman punk rockin pakkoleimaa. Laaja-alaisempi Sivupersoona osoittautuu toimivaksi kokonaisuudeksi, jossa rajummin punkittavat siivut tekevät tilaa tunteellisemmalle tilitykselle sekä selkeälle kitararockille.

Varosen ulosannista huomaa rentouden ja välittömyyden. Kun ei tarvitse todistella mitään, meno on parhaimmillaan irtonaista ja innostunutta - juuri kuin Sivupersoona-kiekolla. Teksteissä on tiiviisti pakattua asiaa mutta ilman saarnaamista tai uhoa. Reippaampaa punkitusta löytyy kappaleista kuten Kello 6, Virkamies ja Pelkäätkö, että jotain tapahtuu. Kello 6 kelpaa vaikkapa Pää Kii -faneille, Virkamies sohii terävintä yhteiskuntakritiikkiä ja viimeksi mainittu tekele on selkeää Pelle Miljoona -osastoa. Don Quijote lienee tekstinä albumin timantti ja muutenkin kertosäkeessä on isännän otetta. Mä haluun vaan olla kanssasi asettaa Tumpin ruikuttamaan rakkaudesta. Niin, ja albumin nimiviisu on mainio hyväntuulinen sairaskertomus.


The Balls ja The Flaming Sideburns -tuttu Petri Peevo löytää kitarasoundiin todella terävän rohisevaa punk-huminaa ja Problems-rivistössäkin rummuttanut Markus Raivio hoitaa rytmipuolen tutun tarkasti. Sivupersoona-albumin kokonaiskuva muodostuu takavuosien uuden aallon sävyistä, Clifters-tyylisestä kitararockista lisättynä muutamalla emotionaalisella itsetilityksellä. Sivupersoona on tarpeellinen levy. Varosen rinnassa sykkii edelleen punk-ideologiaan uskova kapinallisen rokkarin sydän.