Ninjakilpikonnilla on oma ase ja yleensä tunnusväri ja luonteenpiirre. Silppurilla on kypärä. Muu vaihtelee versiosta toiseen. Kun huhut puijasivat, että uusi leffa esittää kilpparit avaruusolentoina, mälsät nörtit suuttuivat. Miksi? Alkuperäissarjakuva on parodia pöhköistä sarjiksista! Sittemmin Silppuri on jo esitetty ufomiehenä, ja kilpparit ovat kohdanneet erilaiset versiot itsestään, ja imaisseet telkkarista messiin jänismiehen, ja vetäneet turpiin Hitleriä, ja matkustaneet lehmän suussa ulkoavaruuden showpainiotteluun. Syvällisin hetki lienee se, kun furrypimun iskenyt Rafaello harmitteli, että kilpparit eivät voi lisääntyä, ja kyllä, vuoden 1990 leffa tasapainottaa osuvasti hömpän ja jännityksen. Pääsääntöisesti Turtles-tarina on sitä arvokkaampi, mitä omalaatuisempi ja absurdimpi se on.

Tuottaja Michael Bayn kamala leffa Teenage Mutant Ninja Turtles teki minut kamalan onnelliseksi. Uudet kilpparit ovat rumia, romuluisia korstoja, jotka voisivat puhaltaa ihmiset kumoon. Johtuipa se nostalgiasta tai aivokasvaimesta, tykkäsin heistä enemmän kuin Rocket Raccoonista ja Grootista. Kilpparit ovat persoonallisia, ilmeikkäitä ja ymmärrettäviä, toisin kuin Bayn transformersit. Jalkaklaani koostuu nykyään arkisista terroristikommandoista, mutta kilpparit ja robottipuku-Silppuri ovat jättiläisiä, jotka pomppivat kuin kumipallot. Herkullisen typerä on varsinkin hetki, jona persmäkeä laskeva Donatello laukaisee takaa-ajavan auton korkealle ilmaan kepillään.

Kilppareiden syntytarina on sidottu April O'Neilin lapsuuteen. Liika selittely tapaa surmata sekä kypsien että tyhmien elokuvien viihdearvon, mutta en voinut olla hymyilemättä tälle soopalle. April on hömppätoimittaja, joka yrittää parhaansa. Kun hän oppii totuuden itsestään ja kilppareista, hän paasaa asiasta ilman itsekritiikkiä vaikuttaen tuplasti kahelimmalta, kuin jos hän vain väittäisi nähneensä ihmeen. Tämä on tarkoituksellista huumoria, mutta lukuisia tilaisuuksia nauraa tekijöiden typeryydelle ilmenee myös.

Aprilin näyttelijä Megan Fox on leffan sielu. Kuvankaunis Fox näyttää aina siltä kuin hän ovuloisi ja hän osaa näytellä herkkää ja hermostunutta ja ottaa sisällön vakavasti. Hänen näkökulmansa saa fantasian tuntumaan fantastiselta ja älyttömyydet naurettavilta, kun taas esim. Transformers 4 oli tasapaksua puuroa alusta loppuun. Nimenomaan Fox ansaitsee kiitoksen hahmosta. Muu elokuva yrittää "pitää kakun ja syödä sen myös". Aprilia ahdistellaan seksuaalisesti koko ajan, vaikka samalla todetaan, ettei hän tahdo pomppia trampoliinilla uutiskevennyksessä. April on niin kuuma, että Michelangelonkin kuori käy ahtaaksi. Tuplanaamapalmu.

Visuaalinen puoli on mutkikas juttu. Tarinakaan ei pysy yhdessä tyylissä, joten yliajatellut Repe Sorsa -kohtaukset ja karu kameratyöskentely vuorottelevat. 3D-version elämyksellisen alkutekstisukelluksen jälkeen silmiltä kestää hetki tottua sumeaan, tärisevään oksennukseen. Nimihenkilöitä on kiva silmäillä, kunnes lopulta taso nousee jyrkästi kenties siksi, että mutkikkaimmat kohtaukset ovat puhdasta animaatiota. Mainittu mäenlasku on hauska ja vauhdikas ja komeimpia näkemiäni 3D-sessioita. Vaikka Silppuri on piirroshahmo, se sisupussi pärjää yksinään shrek-tiimille, joten täpinöissäni olin myös huipennuksen aikana.

Arvostelu ei tule loppumaan, jos puhun tarinan aukoista. Mainitaan vain, että studiopomojen keltaiset laput näkyvät. Vanhojen juorujen mukaan William Fichtner näyttelee uutta länsimaista Silppuria nimeltä Eric Sacks (kuulostaa hitusen Oroku Sakilta?). Roolia on kömpelösti muokattu. Sacks onkin puoliturha paha pohatta, jonka "Silppuri käytännössä kasvatti Japanissa", vaikka Fichtner on 57-vuotias kääkkä. Oroku Saki kähisee varjoissa parissa kohtauksessa muuttuen sitten animaatio-Silppuriksi. Mestari Tikku tuntee hänet, koska plöörh...?

Leffa on vähintään kolmen tähden väärti Transformers 2:n ja Batman & Robinin ystäville. Kun olin lapsi, Leonardo oli jalouden ja urheuden symboli. Hänen uusi ääninäyttelijänsä on Johnny Knoxville. Minä en hypännyt parvekkeelta. Sinua on varoitettu.