Suomeen syyskuun alussa saapuva Die So Fluid paljastaa kasvojensa kaikki juonteet. Brittibändin neljäs albumi tarjoaa tutusti ison annoksen raskautta ja angstia, mutta tällä kertaa trio on antanut rytmiosastolle aiempaa enemmän tilaa. The Opposites of Light on teemoiltaan ja temmoiltaan Die So Fluidin historian monipuolisin lätty.

Vaikka Die So Fluidin tyyli on lähtökohtaisesti simppeli ja punkhenkinen, The Opposites of Light viestii soitannollisesta suvereniteetistä. Levyllä paukuttaa kolmen kovan soittajan kokoonpano. Laulaja-basisti Grog on nähty mm. Kelly Osbournen ja Mel C:n live-bändeissä, rumpali Al Fletcherin kaapista löytyy Grammy-palkinto Lee "Scratch" Perryn Jamaican E.T.-levyn ansiosta ja kitaristi Drew Richards aloitti uransa jo 90-luvulla Feline-yhtyeessä.

Die So Fluid on parhaimmillaan, kun se antaa Grogin bassolle kunnolla tilaa. Yhtyeen itsensäkin albumin kärkikastiin rankkaamat biisit Comets ja Black Blizzard hakevat pohjansa parhaasta Killing Joke -jytinästä, mikä ei koskaan ole kielteinen lähtökohta. The Opposites of Light on tehokkaimmillaan mitä uhkaavin teos.

Musiikkibisneksessä omapäisesti kulkeva Die So Fluid on päättänyt pärjätä tai kaatua omaehtoisesti. The Opposites of Lightilta kuulee, että triolle on tärkeintä kasata hyviä biisejä, miettiä niiden soundimaailma yksilöllisesti ja takoa lopputuloa kasaan millintarkasti.

Miten pitkälle tällä "vanhalla metodilla" pääsee, nähdään Suomessa 3. syyskuuta alkaen, kun Die So Fluid soittaa rundinsa ensimmäisen keikan Tampereen Yo-talolla. Sen jälkeen kiivas soitto raikaa vielä Kuopiossa, Helsingissä, Jyväskylässä ja Lahdessa.