Akselilla Seinäjoki/Jyväskylä operoiva Magic Meredith etsii innoitustaan grungen suunnalta. Kun kyse on nuorista tyypeistä, toivoo aina soittomiesten fanituksen kohteen olevan jotain muuta kuin grungen toisen aallon Creed/Puddle Of Mud/Live-"wannabe-porukat". Magic Meredith tyrkyttää hyvinkin terävää Alice In Chains -paatosta psykedeelisen maalailun vahvistamana. Bändi uskaltaa syöksyä sivupoluille. Kaikesta huolimatta orkesteri on uskollinen gernerajoitteille, Magic Meredith operoi suhteellisen ahtaissa raamessa. Vokaalisuoritus on kaavamaista grungen apaattista alavireisyyttä mutta sovituksissa pyritään rikkomaan kaavaa.

Onko Magic Meredith sitten psykedeelistä grungea, tiedä häntä mutta Pohjoismainen melankolia sopii hyvin grungen "syvällisyyden" rinnalle. Toisaalta helposti alkaa miettiä, olisiko bändin järkevää pyrkiä kokonaan ulos grungeleimasta. Kohtalokkaana tummanpuhujana lokerot olisivat huomattavasti väljempiä. Mutta, Dive antaa osuvia näyttöjä bändin iskukyvystä. Mietteliään terävä Kuichaa minor ja grunge-pastissi Dawn again säteilevät energistä tummuutta ja puhuttelevaa läsnäoloa. Green apple scent of sin rauhoittaa ja bändi löytää itsestään shoegazen tunnusmerkkejä. Pastiche repii irtiottoa grungelokerosta ja viisu hyökkää kuumeisesti kuin The Blanko veivaisi Nirvana-coveria. Scubadive vaikuttaa Stone Temple Pilotsin jälkeläiseltä.

Magic Meredith onnistuu kuulostamaan virkeältä ja idearikkaalta ahdistavasta genrelokerosta huolimatta. Jos bändin linja kulkee tulevaisuudessa rauhallisempaan suuntaan, tuloksena saattaisi olla jonkinlaista shoegaze-grungea. Ennakkoluuloton avaus Magic Meredithin tyypeiltä.