Näyttelijät pelastavat kotimaisen draaman Kesäkaverit, josta löytyy draamaa romanttisen komedian verran, mutta niukemmin vitsejä ja sokeria. Kivempi asia leffa on kuin kesä (se vuodenaika), mikä on ilmeistä, sillä vaikka "kesäiset tunnelmat" ovat osa elokuvaa, unohdin hetkeksi Helvetin lämmön, säteilyn, pörinän ja monen kilon säkeissä myytävän paskan tuoksun. On kivoja tyttöjä kameran edessä ja joku metroseksuaali ja vanha pukki. Miksei oikea kesä ole ilmastoitu? Miksei oikean kesän ainoasta hyvästä puolesta voi nauttia ilman aurinkolaseja?

Neljännesvuosisadan ikäiset puna- ja mustahiuksiset neidit ovat kavereita kesällä. Muulloin Musta reissailee maailmalla. Kumpikaan ei vaikuta tietävän mitä tehdä elämällä, mutta Punainen on itsevarmempi ja Mustalla on pieni alemmuuskompleksi. Mielessä olisi hieman juhlimista ja kesätöitä kahvilassa vieraalla paikkakunnalla. Kahvilassa he ystävystyvät kiltin ja yksinkertaisen Keltaisen kanssa. Keltaisella on täysiverisen hahmon sivujuonet, mutta niitä käsitellään ohimennen, joten ehkä tärkeintä hahmossa on hänen tätinsä huvila. Pienen budjetin elokuvat (ja aikuisviihde) hyötyvät pääsystä arvokiinteistöön, joka ei vedä huomiota itseensä, mutta on avara ja valoisa.

Alussa puhutaan tyttökesästä, mutta se on vitsi. Musta ja Punainen iskevät silmänsä noin ensimmäisiin näkemiinsä uroksiin ja jatkossa ukot ovat yhtä olennainen juttu kuin ystävyyden hiusmurtumat. Maisemissa pyörii myös Mustan sisko Ruskea perheineen. Ruskea on vain hieman vanhempi kuin "tytöt", mutta hän on jo äitimuori, mikä on yksi teemoja selkeyttävistä seikoista. Kesätöitä? Irtosuhteita? Kikatusta, kiukuttelua? Punainen ja Musta ovat elämäntilanteessa, jossa he olisivat voineet olla jo kymmenen vuotta sitten. 25-vuotiaina he ovat yli-ikäisiä teinejä, mikä huomioidaan, sillä hahmot ovat kykeneväisiä itsekritiikkiin. Jatkettu nuoruus on niin normaalia nykyään, ettei edes 35-vuotias teini ole ihme, mutta saa sitä elämäänsä märehtiä.

Siinäpä se. Tosirakkaus on helpompi haravoida esiin karjamarkkinoilta kuin omintakeiset ideat tästä käsikirjoituksesta. Mitä luulet, että elokuvassa tapahtuu, kun se kertoo ihmisistä kesällä? Jos pääsi kolisee tyhjyyttään, arvasit oikein. Rannalla pompitaan. On häveliästä erotiikkaa. Ihmiset loukkaantuvat ja sopivat. Jos näyttelijät edustaisivat klassista kotimaista kesäteatteritasoa, antaisin tähtien sijasta planetoidin, mutta dramaattiset hetket on hyvin vedetty ja tytöt ovat mukavaa seuraa. Kunniamaininta on annettava Punaisen valkokangaskarismalle. Lempeä hyväntahtoisuus ja leikkisä ilkikurisuus (joka ehkä kielii ylpeydestä) tulevat viehkeästi esille hymyn ja poraavan sinisen katseen ansiosta. Lyylin muutkin avut huomioiden on todettava, että hän on vähän niin kuin Ariel + Ursula eli normaalikokoinen merenneito.

Aikuistumisen paineet ja parhaan ystävän narina eivät ole niin rikkaita teemoja, etteikö jälkimmäinen puolisko maistuisi tyhjäkäynniltä. On yhä helpompaa huomata, että monet tärkeät asiat ovat irtonaisia lauseita, joita ei tueta. Uskoin tyttöä, kun hän taas syytti toista tietystä asenteesta, mutta olin asenteen unohtanut, koska se eli pääasiassa näissä väittämissä. Ruskean aviomies Aku Hirviniemi ilmestyy elokuvaan ilmoittamaan, että hän tykkää syödä vauvan sontaa. Dialogin ei tarvitse olla aivan näin kärjistettyä, mutta siitä Hirviniemen cameo muistuttaa, että yritteliäs sanataide on yksi juttu johon sopii panostaa, jos varsinaiset tapahtumat halutaan pitää arkisina. Muutamat heh-tyyppiset heitot eivät tee tästä perusperinteisestä perusfilmistä Junoa.